Peruskoulu kaipaa määrä­­aikais­huoltoa

Insinööriliitto on pitkään ollut huolissaan nuorten matemaattisluonnontieteellisestä osaamisesta. Liitossa on vuosien varrella pantu merkille, että osalle opiskelijoista matematiikan tiedot ja taidot ovat jatko-opinnoissa menestymisen jarru tai suoranainen este. Tämä näkynyt esimerkiksi insinööriopinnoissa muita aloja alhaisempana läpäisyprosenttina.

Liitto jäi huolensa kanssa vuosikausiksi jokseenkin yksin. Päättyneen vaalikauden lopussa huolestuneiden joukko alkoi kasvaa, kun yhteiskunnassa havahduttiin huomaamaan siihen, että suomalaisen peruskoulutuksen taso on vaivihkaa päässyt laskemaan. Eikä enää kyse ei ole vain matematiikasta ja luonnontieteistä: osa peruskoulunsa päättäneistä nuorista ei osaa lukea, laskea ja kirjoittaa.

Huolestuttavat tiedot osuvat samaan aikaan, kun yhteiskunnan julkilausuttu tavoite on nostaa reilusti kansalaisten koulutustasoa. 25–34-vuotiasta suomalaisista on tällä hetkellä korkeakoulutettuja 40 prosenttia. Osuuden pitäisi kasvaa asteittain 70 prosenttiin, tai meitä uhkaa putoaminen kilpailijamaiden kelkasta.

Tavoitteen hyvyydestä ei ole kahta sanaa. Kokonaan toinen kysymys on, miten se saavutetaan, jos peruskoulutus sakkaa alta. Opetusalan ammattilaisten, poliitikkojen ja virkamiesten tarjoamat keinot – kuten korkeakoulujen aloituspaikkojen mää- rän kasvattaminen ja läpäisykyvyn parantaminen – tuskin tehoavat, jos koulutuksen perusta, peruskoulu, pettää alta.

Koulutuspolitiikan tärkein tavoite lienee, että mahdollisimman monella peruskoulun päättävällä nuorella on ylipäätään edellytykset jatkaa opintojaan. Eikä kyse ei ole vain kansakunnan koulutuksen tasosta ja jatko-opinnoista. Lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikan perustiedot ovat taitoja, joita ilman on vaikea selvitä kunnolla arkielämästä.

Ongelmaan ei ole helppoa ratkaisua: kouluaineita ja niiden vaatimia tuntimääriä on hankala laittaa tärkeysjärjestykseen. Kieliä on hyvä osata, historiaa tuntea, liikunnallakin on viikko-ohjelmassa paikkansa. Koulussa opitaan toki kouluaineiden lisäksi paljon muuta tärkeää ja hyödyllistä, kuten sosiaalisia taitoja, toisten huomioon ottamista ja niin edelleen.

Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on palattava perusasioiden äärelle. Koulutuspolitiikassa – kuten ei missään muussakaan – ei ole oikoteitä onneen. Jos peruskoulu ei ole kunnossa, on turha haaveilla koulutustason merkittävästä noususta lyhyellä, saati pitkällä aikavälillä.