Työmarkkinoiden kohtaannon parantaminen on yksi keino nostaa työllisyysastetta. Kohtaanto-ongelman on katsottu viime aikoina pahentuneen; työttömien lukumäärä on pysynyt korkeana samaan aikaan, kun maassa on ollut paljon avoimia työpaikkoja.

– Ongelma on todellinen. Se nousee esiin niin pk-yritysbarometrissämme kuin muutamien kuukausien välein yrityksille tekemissämme gallupeissa merkittävänä kasvun esteenä, sanoo Suomen Yrittäjien ekonomisti Roope Ohlsbom.

Ajan haasteista huolimatta työmarkkinatilanne on kehittynyt Suomessa hyvin. Työllisyysaste on korkeimmillaan vuosikymmeniin. Vaikka talousennusteet povaavat Suomen talouteen taantumaa, ennusteiden mukaan työllisyysasteen kasvu on pysähtymässä vain hetkellisesti.

Ohlsbomin mukaan tilanne voisi olla parempikin, jos työttömät ja työpaikat saataisiin kohtamaan paremmin.

Ongelmaan on monta syytä

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma syntyy, kun avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat eivät joistain syistä kohtaa. Kyse on siis työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensopivuuden haasteista.

Kohtaanto-ongelmalle on useita syitä. Se on ammatillinen, kun työnhakija ja työpaikka ovat alueellisesti samoilla työmarkkinoilla, mutta eivät jostain syystä kohtaa. Se voi johtua esimerkiksi työntekijän osaamisesta ja ammattitaidosta.

Ongelma on alueellinen, kun työnhakijat eivät liiku työmarkkinoiden välillä, vaikka liikkuvuus edistäisi heidän työllistymistään. Peruste voi olla esimerkiksi asumisen hinta ja liikkumisen vaikeus tai kalleus.

Ongelmaksi voivat muodostua myös taloudelliset kannusteet: etenkin matalapalkka-aloilla työllistymisestä saatavat lisätulot eivät kannusta siirtymään töihin verrattuna sosiaaliturvaan.

Merkkejä kohtaanto-ongelmasta on

On vaikea arvioida, kuinka suuri ongelma kohtaanto on suomalaisilla työmarkkinoilla. Työ- ja elinkeinoministeriö tarkasteli viime vuonna julkaistussa Työpoliittisessa aikakauskirjassa työmarkkinoiden kohtaantoa. Sen mukaan Suomen työmarkkinoilla on havaittavissa sekä alueellisia että ammatillisia kohtaanto-ongelmia, joista jälkimmäisen seuraukset ovat suuremmat.

Tilastojen mukaan avoimien työpaikkojen määrä suhteessa työttömiin työnhakijoihin on kasvanut Suomessa merkittävästi vuodesta 2015 alkaen. Viime vuoden lopulla suhde kääntyi laskuun, mutta tästä ei voi tehdä johtopäätöstä, että kohtaanto-ongelmat ovat helpottumassa.

Lasku johtui siitä, että heikkojen talousnäkymien takia työvoiman kysyntä laski hetkellisesti. Toki avoimien työpaikkojen lukumäärä väheni, mutta työttömien työnhakijoiden määrä pysyi samalla tasolla. Kyse ei siis ole kohtaannon parantumisesta.

Verotulot vähenevät, menot kasvavat

Kun työ ja sen tekijä eivät kohtaa, kansantalouden resurssit ovat vajaakäytössä. Se tarkoittaa, että korkea työllisyysaste jää saavuttamatta. Samalla yhteiskunnan tulot vähenevät ja menot kasvavat, kun verotuloja jää saamatta ja sosiaaliturvamenot eivät laske.

Kohtaannon ongelmat ovat huono asia sekä työnantajille että potentiaalisille työn tekijöille. Yritysten tuotantoa ja toiminnan kasvattamista jarruttaa oikeanlaisen ja osaavan työvoiman löytäminen. Kun tuotanto ei ole optimaalisella tasolla, talous ei kasva niin paljon kuin olisi mahdollista.

Työntekijä tuntee ongelman omassa taloudessaan. Työttömyys ja saamatta jäävät palkkatulot johtavat heikompiin tuloihin ja huonompaan elintasoon. Sen lisäksi työuriin tulee katkoja ja tuleva eläke pienenee.

Pahimmassa tapauksessa osaaminen ja ammattitaito kärsivät ja vaikeuttavat työllistymistä edelleen.

Ongelmiin on lääkkeitä

Talouden rakenteet muuttuvat, haluamme sitä tai emme. Se on myös tarpeellista: on hyvä, että vanhoja ammatteja katoaa uusien ja tuottavampien tieltä. Työmarkkinoihin ja sen ongelmiin voi myös vaikuttaa.

Koulutuspolitiikka on lääke ammatillisiin kohtaanto-ongelmiin. Korkeakoulutuksen on kuljettava samaa tahtia muun kehityksen kanssa. Tämä tarkoittaa, että koulutuksen sisältöä on tarkasteltava jatkuvasti: jos koulutus ei ole ajan tasalla, valmistuneiden osaaminen ei vastaa yritysten tarpeita.

Asiantuntijoiden siirtyminen toisiin työtehtäviin on 2020-luvun työmarkkinoilla arkipäivää. Jos osaamisen päivittäminen ja mahdollisuudet uudelleenkouluttautumiseen eivät ole kunnossa, edessä on uusia, ammatillisia kohtaanto-ongelmia.

– Monella alalla osaamisen ylläpito tapahtuu yrityksissä luonnostaan. Henkilökunnan osaaminen päivittyy teknologisen tai muun kehityksen rinnalla, Ohlsbom sanoo.

– Hankaluuksia syntyy, kun merkittävä kouluttautumisen tarve osuu samaan aikaan kovan kysynnän ja työvoimapulan kanssa.

Etätyö toi helpotusta

Alueellisten kohtaanto-ongelmien syyt liittyvät työmatkojen pituuteen ja asumiseen, jos työpaikat ovat tekijän kannalta väärässä paikassa. Ongelmaa voidaan ratkoa helpottamalla työmatkustamista. Asumisen kustannuksiin voi vaikuttaa rakentamalla asuntoja halutuimmille alueille.

Matalapalkkaisissa ammateissa työn tarjontaa voidaan parantaa esimerkiksi muuttamalla ansiotuloverotusta.

Keventämällä matala- ja keskituloisten ansioveroa taloudelliset kannusteet työn vastaanottamiseen paranevat. Lisäämällä työperäistä maahanmuuttoa voidaan puolestaan vastata kysyntään aloilla, joilla kärsitään työvoimapulasta.

Ohlsbomin mukaan nämä ovat politiikkakysymyksiä. Hänen mukaansa korona-aika ja sen myötä lisääntynyt etätyö ovat tuoneet helpotusta kohtaanto-ongelmaan: työn ja sen tekijän kohtaamista auttaa, kun työn tekeminen ei ole sidottu aikaan tai paikkaan.

– Etätyöstä on tullut normi, vaikka se ei ole kaikille mahdollista. Meillä on jo työelämässä ihmisiä, joille etätyö on ainoa tapa tehdä työtä.

Hän odottaa mielenkiinnolla ensimmäisiä tutkimuksia, joissa etätyön vaikutuksia lasketaan.