Insinööriys on kuin perhe. Insinööri puolisona, insinöörejä ystävinä ja Insinööriliitto yhteisönä ovat päivittäistä arkea. Lapset otetaan mukaan insinööriyden maailmaan pienestä pitäen. He kulkevat mukana Insinööriliiton sekä jäsenjärjestöjen kokouksissa ja tapahtumissa.

Yhteisö kasvattaa lapsia yhdessä tekniikasta ja matematiikasta kiinnostuneiksi kuin huomaamatta. Tämä kuvaus sopii useampaan jäseneen esimerkiksi Kuopion Insinööreissä.

Yhteisöllisyyttä opitaan jo insinööriopintojen aikana. Tehdään asioita yhdessä, näin estetään myös yksinäisyyttä vieraalla paikkakunnalla. Valmistuttua hajaannutaan eri puolille Suomea ja liitytään alueella vaikuttavaan jäsenjärjestöön. Huomataan, että opiskelukaveri on aktiivi muualla IL-yhteisössä ja yhteistyö jatkuu eri kontekstissa.

Kokemukseni mukaan syvempi yhteistyö Insinööriliittoyhteisössä perustuu näihin opiskeluaikoina saavutettuihin kontakteihin. Ennestään tuttua henkilöä on helpompi lähestyä. Yhteistyöllä saavutetaan lisäarvoa jäsenille laajemman palvelun kautta, kun yhteistyö on mutkatonta jäsenjärjestöjen kesken.

Yhteisöllisyys kiinnostaa myös jäsenten puolisoita. Usein olen saanut yhteydenoton jäsenen puolisolta, joka on lukenut lehtemme ennen jäsentä ja ilmoittaa heidät mukaan tapahtumiin. Olemme Insinööriliittona iso kasvava perhe, jossa kaikki ovat hyväksyttyjä ja tervetulleita mukaan.

Pandemia pakotti luopumaan kasvotusten tapaamisista ja ideoimaan uutta. Jäsenemme havaitsi insinööriporukkamme kaipuun yhteisöllisyyteen ja loi meille oman korttipelin verkkoon, jota olimme aiemmin pelanneet korteilla ympäri Suomen asuvien jäsenten kesken. Kutsu whatsapilla, yhteydet Teamsillä ja peli pyörimään verkossa. Kaikki tämä mahdollistaa keskustelun pelin aikana ja estää yksinäisyyttä tukien hyvinvointia.

Tapasin äskettäin uuden henkilön työasioissa ja huomasimme insinöörisormuksemme. Kuuluimme siis samaan yhteisöön ja aluksi päivitimme taustajärjestömme sekä opiskelupaikkakuntamme. Nämä kohtaamiset ovat mukavia ja muistuttavat ylpeydestä olla insinööri.