Venäjältä saapui Rauman sataman uudelle viljanpurkuasemalle ensimmäinen viljajuna viime syksynä. Viljalasti saapui 236 vaunussa, joista asemalle mahtui 20 kerrallaan. Tästä piti alkaa säännöllinen transitoreitti Venäjältä Suomen kautta ulkomaille, mutta ensimmäinen lasti jäi toistaiseksi myös viimeiseksi.

– Voisin kuvitella, että transitoliikenne jää nyt tauolle maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi, sanoo Suomen Viljava Oy:n varastoesimies Klaus Savolainen.

Ukrainan sodasta huolimatta satamaan riittää liikennettä, tosin kumipyörillä.

– Kuljetuksia tulee melko tasaisesti maakunnista. Viljelijöillä on omat varastonsa, joista viljaa tulee.

Vilja pölisee

Rekat tuovat varastolle kerrallaan 45–50 tonnia viljaa. Keskimääräinen laivan lasti on 3 500 tonnia, mutta kerran tai pari vuodessa satamaan saapuu 20 000–30 000 tonnin laiva. Silti työt jakautuvat suhteellisen tasaisesti ympäri vuoden.

Varastoesimiehen työtehtävät pyörivät varaston kunnossapidon ja järjestelmien päivittämisen ympärillä. Esimerkiksi erilaiset laatujärjestelmät vaativat laitteiden päivittämistä. Hygienia ja lastien analysointimenetelmät paranevat aina uusien vaatimusten mukaan.

Savolainen valmistui merenkulun insinööriksi Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta vuonna 2005. Hän toimi hinaajalla konemestarina ennen kuin aloitti Viljavalla 12 vuotta sitten. Hänen tiimissään on viisi vakituista työntekijää, ja hän osallistuu tarvittaessa itsekin lastinpurkutöihin.

– Vilja pölisee lastatessa, mutta se on muuten siistiä hommaa. Tapahtumia ohjataan valvomosta. Mutta pölynsuodattimien sukkien vaihto on kauheaa, hän naurahtaa.

Satama ruokkii maailmaa

Siilot Rauman satamassa ovat yksi Suomen Viljavan 19 varastosta Suomessa. Normaalioloissa viljaa tulee satamaan kotimaasta ja Venäjältä. Se puretaan siiloihin ja lastataan laivoihin maailmalle. Nyt transitoliikenteen jatkuminen Venäjältä on epäselvää.

– Ukrainan sota vaikuttaa varmasti Venäjän viljajunaan. Maailman nälkää näkevät lapset tarvitsevat kuitenkin maasta viljaa. Jotakin kautta sitä pitää lähettää, jos ei tätä kautta, sanoo toimitusjohtaja Pasi Lähdetie.

Suomen Viljava huolehtii viljavarastojen viljankäsittelylaitteista ja käsittelyn tehostamisesta. Yritys ei omista varastoimaansa viljaa vaan tarjoaa vain palveluja.

Kuiva kesä tuhosi satoa

Huoltovarmuuskeskus varastoi viljaa kuuden kuukauden käyttöä vastaavan määrän. Vilja sijaitsee hajautettuna ympäri Suomea. Osa tästä lepää Suomen Viljavan joillakin varastoilla.

Turvallisuuden vuoksi yritys ei tiedä, missä sillä on varastoissaan varmuusvarastoja ja missä kaupallista viljaa. Kumpikin on samaa elintarvikelaatua, ja niitä käsitellään samalla tavalla. Huoltovarmuuskeskus ja erilliset yhtiöt huolehtivat siitä, että varmuusvaraston viljoja kulutetaan ja täydennetään niin, että varmuuserät pysyvät tuoreina.

Maaliskuussa valtioneuvosto päätti poikkeuksellisesti käyttää siemenviljan varmuusvarastoja tämän kevään kylvöihin.

– Siemenviljan varmuusvarastoja joudutaan purkamaan. Se ei johdu Venäjän hyökkäyksestä vaan viime kesän kuivuuden aiheuttamasta katovuodesta, kertoo valmiusasiamies Juha Mantila Huoltovarmuuskeskuksesta.

Vilja kallistuu

Katovuodesta huolimatta viljaa riittää syötäväksi. Kotimaassa tuotetaan normaalivuosina noin 3,6–3,8 miljardia kiloa ja kulutetaan noin 2,8 miljardia kiloa viljaa. Suomi on siis omavarainen nettomäärältään, mutta tänne tuodaan vuosittain noin kymmenen tuhatta tonnia sellaisia viljoja, joita Suomessa ei kasva, kuten erikoisia vehnälaatuja.

Maailmanmarkkinoiden tilanne heijastuu tänne silti viljatuotteiden kallistumisena kaupoissa.

– Venäjän hyökkäys on saanut kyllä maailman viljamarkkinat ihan sekaisin. Mustanmeren alueelta viedään tavallisesti paljon viljaa etenkin Pohjois-Afrikkaan, jossa on nyt suuri viljapula, Mantila sanoo.

Jos viljan saatavuus kotimaassa vaikuttaa hälyttävän huonolta, Huoltovarmuuskeskus tekee varmuusvarastojen käytöstä esityksen työ- ja elinkeinoministeriölle. Ministeriö vie asian valtioneuvostolle, joka viime kädessä päättää varastojen käyttämisestä.

Huoltovarmuuskeskus operoi varastojen purun ja täydennyksen. Se voi tapahtua esimerkiksi Viljavalla, vaikka sen työntekijät eivät sitä tietäisikään.

Viljaa kuin viljaa, saman työn Savolainen tekee.