Poikkeukselliset ajat eivät ota laantuakseen. Juuri kun odotimme koronapandemian helpottavan ja parempien aikojen olevan edessä, Venäjän hyökkäys Ukrainaan romutti odotukset paluusta normaaliin elämään. Palasimme helmikuussa kertarysäyksellä samaan tai vielä pahempaan epävarmuuden tilaan kuin keväällä 2020.

Sota on jatkunut jo yli kuukauden. Pahin tilanne on tietenkin panssareiden ja pommitusten jalkoihin jääneessä Ukrainassa. Uutiskuvien perusteella jäljet ovat hirveät. Kokonaisia kaupunkeja on tuhottu, miljoonia ukrainalaista on joutunut lähtemään kotimaastaan, kuolonuhrien ja haavoittuneiden määrää voi vain arvailla. Sodilla on uhrinsa ja niitä on aina liikaa.

Globaalissa maailmassa kriisin etäpesäkkeet leviävät laajalle. Ukrainan sota on laittanut ulko- ja turvallisuuspolitiikan mannerlaatat liikkeelle, maailmantalouden kuva on sumuinen. Energian hinta on noussut rajusti, puhutaan globaalista ruokakriisistä. Sota ja talouspakotteet eivät ainakaan helpota pulaa raaka-aineista ja komponenteista, jotka jarruttivat jo koronakriisistä toipumista. Vaikutuksia voi vain arvailla: Vasta ajan kuluminen näyttää sodan aiheuttaman notkahduksen syvyyden ja keston.

Myös sodan aiheuttama turvattomuus leviää laajalle. Vaikka konkreettista turvallisuusuhkaa ei juuri nyt olisikaan, sota ja sen uutisointi voi viedä ihmiseltä mielenrauhan pitkäksi aikaa.

Suomalaisille Ukrainan sota tulee lähelle jo oman historiamme ja Suomen maantieteellisen sijainnin takia. Turvallisuudentunnetta ja luottamusta rauhaan on horjutettu sukupolvien ajaksi.

Kriisi on herättänyt suomalaisissa poikkeuksellisen halun auttaa. Ukrainaan on virrannut rahaa ja tavaraa. Myös maasta tulevaan pakolaisvirtaan on suhtauduttu ymmärtäväisesti. On arvioitu, että tämän vuoden aikana Suomeen voi tulla jopa 80 000 sodan jaloista paennutta ukrainalaista.

Kriisin ja epävarmuuden keskellä avun ja tuen tarvitsijoita voi löytyä myös läheltä. Nyt jos koskaan on aika vahvistaa yhteisöllisyyttä, hälventää kanssaihmisten pelkoa ja luoda uskoa tulevaisuuteen. Turvallisuus syntyy lähellä, usein myös vähällä vaivalla. Kotona, koulussa ja työpaikoilla kannattaa katsoa tavallista tarkemmin ympärilleen ja kysellä, kaipaavatko läheiset juttuseuraa. Näinä ankeina aikoina moni meistä on vailla vain hyvää kuuntelijaa.