Tästä pitäisi kehittyä kuparinruskea, hieman kitkerähkö, suutuntumaltaan kuivahko belgian pale ale. Siis oikein kunnon pienpanimo-olut, jossa maistuu tekijöiden kädenjälki.

– Prosessi on sama kuin millä bulkkitavara tehdään, mutta tätä eivät tee robotit. Tässä on inhimillinen tekijä mukana – myös mahdollisuus pilata se olut, sanoo insinööriopiskelija Joona Leppänen.

On aamupäivä maaliskuun loppupuolella. Valkoisiin takkeihin ja hiusverkkoihin sonnustautuneet Turun ammattikorkeakoulun bio- ja kemiantekniikan opiskelijat rouhivat ja punnitsevat Lemppari-rakennuksen laboratoriossa mallasta. Säkki tyhjennetään pöllähdys kerrallaan 200-litraisen Braumeister-mäskäys- ja keittokattilan keskellä olevaan piippuun.

Mäskiä varisee vähän piipun ohi veteen. Sille naureskellaan, mutta ylimääräiset mäskit noukitaan kauhalla ja tiputetaan piippuun. Näin kattilan vesipumppu ei mene tukkoon.

Kattilaa lämmitetään vaihe vaiheelta määrätyn ajan tiettyyn lämpötilaan ja säädetään ph-arvoltaan sopivan happameksi, jotta entsyymit alkavat hajottaa tärkkelystä sokeriksi. Iltapäivällä vettä aletaan keittää, ja mukaan sekoitetaan humalat. Tästä muodostuu vierre.

– Nyt on raukea fiilis, kun kiireisin vaihe on nyt valmis, Leppänen sanoo.

Viikkojen prosessi

Valmis vierre siirretään pariksi viikoksi fermentoriin eli käymistankkiin, johon lisätään hiiva. Lopulta valmis olut pakataan 17,5 litran soda keg -tynnyreihin, joihin lisätään hiilihappo. Näihin tynnyreihin liitetään ravintolassa hana. Vahvuudeksi tavoitellaan 5,3 tilavuusprosenttia, ja sitä arvioidaan oluen ominaispainon muutoksen perusteella. Tarkka pitoisuus selvitetään Alkoholintarkastus- laboratoriossa.

Jopa vesi on valittu tarkkaan. Prosessissa käytetään hanavettä, johon on lisätty neljää eri mineraalia ja maitohappoa.

– En tiedä, onko tällaista vettä missään päin maailmaa. Halusimme tähän pehmeän ja vähän mineraalisen profiilin, Leppänen kertoo.

Vierellä projektipäällikkö Antti Pohjonen kirjoittaa laboratoriossa prosessin jokaisen vaiheen tarkasti ylös. Näin prosessi voidaan toistaa mahdollisessa seuraavassa erässä tai korjata prosessia, jos jokin menee vikaan.

Luvissa kestää

Nyt tekeillä oleva olut on kaikkiaan kolmas 200 litran erä, jonka opiskelijat ovat valmistaneet Turun ammattikorkeakoulussa. Viime loppusyksystä valmistuivat Hope Ipa ja joulukuussa altbier-tyyppinen Crampus of the Campus -oluet.

Panimotoiminta on osa Cap Stone -innovaatioprojektia. Mukana on bio- ja kemiantekniikan opiskelijoiden lisäksi liiketalouden opiskelijoita. Kurssilaiset vaihtuvat lukukausittain.

Hanke alkoi syksyllä 2020, jolloin opiskelijat hakivat Valviralta alkoholin valmistuslupaa. Tulli kävi tekemässä tarkastuksen, ja Valviran tarkastaja tarkasti dokumentit ja tuotantotilojen lukitukset. Lupa saatiin vasta elokuussa 2021.

– Lupien hakeminen oli aika opettavainen prosessi sekä opiskelijoille että henkilökunnalle, kertoo lehtori Eija Kulju.

Viime syksyn opiskelijat kehittivät panimolle brändin, ja nimeksi tuli Kupittaa Campus Brewery. Joulukuussa ensimmäinen tuote lähetettiin alkoholitarkastuslaboratorioon, josta saatiin hyväksytty ensivalvonta-analyysi. Sen avulla tehtiin koulun ensimmäisen kaupallisen oluttuotteen tuoterekisteröinti Valviraan.

Tavoitteena ulosmyynti

Asiakkaana on ammattikorkeakoulun Educity-rakennuksessa toimiva henkilöstöravintola Kaivomestari. Sillä oli Hope Ipaa hanassa vielä maaliskuun puolella.

Tarkoituksena on vastaisuudessa jatkaa 200 litran tuotantokapasiteetilla ja hankkia lisää asiakkaita. Panimokauppaa varten tarvittava alkoholijuomien vähittäismyyntilupahakemus on jätetty aluehallintovirastolle. Myyntitulot uppoavat laitteiston hankintakuluihin.

Tammikuussa hankkeessa aloittaneet opiskelijat ideoivat tämän kevään tuotteen. Tälle laboratorion mäskäyslaitteessa kiehuvalle pale alelle on annettu työnimeksi Study Buddy.

– Nimi kuvastaa hyvin Kupittaa Campus Breweryn teemaa ’opiskelijalta opiskelijalle’ ja täyttänee Suomen tiukahkon alkoholilainsäädännön ja -markkinoinnin kriteerit, lehtori Jani Pelkonen pohtii.