Äänekosken teollisuuskaupungin alkupaukku oli Jyväskylästä Suolahteen vuonna 1898 avattu rautatie. Sitä rakennettiin samaan aikaan, kun Äänekoski Oy valmisteli sahaa, puuhiomoa ja kartonkitehdasta kahdeksan kilometriä Suolahdesta pohjoiseen.

Uusi kuljetusmuoto mahdollisti raaka-aineiden ja tuotteiden liikkumisen ennennäkemättömällä tehokkuudella. Valtio ei rataansa Äänekoskelle saakka suonut, mutta tehdas rakennutti itse kapearaiteisen, jolla liikenne Suolahteen hoidettiin. Samalla voitiin lähteä paperin valmistukseen: vuonna 1906 Äänekoskella käynnistyi Suomen suurin ruskean paperin kone.

Rautatie synnytti teollisuutta myös Suolahteen, jonne rata linjattiin ensisijaisesti siksi, että vesiliikenne oli tuon ajan toinen pääkulkumuoto. Ylä-Savoon asti ulottuvan Keitele-järven rannalla olevassa Suolahdessa aloitti sahalaitos samana vuonna kuin rautatie.

Sisällissota ja Suomen itsenäistyminen kuihduttivat kartongin viennin Venäjälle, ja Äänekosken tehtaan painopiste siirtyi sanomalehtipaperiin. Sitä valmistettiinkin aina vuoteen 2011 asti.

Tuotanto monipuolistui matkan varrella: mukaan tuli sellun, sulfiitti- spriin ja etikkahapon valmistus. 1950-luvulla tehdas päätyi Wärtsiläl- tä Metsäliitolle. Vuonna 1985 Metsä- Serla rakensi Äänekoskelle uuden selluloosatehtaan.

Investointi ei pelkkä sellutehdas

Ääneseudun kunnat yhdistyivät vuonna 2007, jolloin maaseutukunta Sumiainen ja Suolahden kaupunki liittyivät uuteen Äänekoskeen. Liitoksen myötä Suolahdessa toimiva Valtran traktoritehdas sekä Metsä Woodin saha ja Kurikka Timber ovat osa Äänekosken teollisuuskeskittymää.

Todellinen lottovoitto uudelle kaupungille osui, kun Metsä Group päätti tehdä Äänekoskelle jätti-investoinnin biotuotetehtaaseen, joka aloitti vuonna 2017. 1,2 miljardin euron investointi loi tuotantoketjuun 1 500 pysyvää työpaikkaa, ja se työllistää suoraan 150 henkilöä.

Termi ”biotuotetehdas” ei ole muodikas kiertoilmaisu sellutehtaalle, vaan se kertoo aidosti laitoksen monipuolisuudesta. Tuote on sellu, mutta sen valmistuksessa syntyvistä sivuvirroista tehdään bioenergian lisäksi muun muassa mäntyöljyä, puutärpättiä, tuotekaasua ja rikkihappoa.

Metsä Group kaavailee Äänekosken tehtaan tuottavan tulevaisuudessa myös tekstiilikuituja, biokomposiittia ja ligniinijalosteita.

Veolia tiedotti marraskuussa suunnittelevansa tehtaan yhteyteen raakametanolin puhdistuslaitosta. Sellunvalmistuksen sivuvirrasta syntyvää raakametanolia on tähän asti käytetty pienemmällä jalostusarvolla lauhdesähkön tuotannossa. Tässä muodossaan toteutettuna biometanolin jalostaminen liikennepolttoaineeksi olisi maailman ensimmäinen laatuaan. 33 miljoonan euron investoinnille on myönnetty työ- ja elinkeinoministeriön tukea 9,5 miljoonaa euroa.

Äänekoski etsii koko ajan uutta

Uusista investoinneista huolimatta Äänekosken asukasluku on hieman laskenut, nyt se on 18 500. Työllisyystilanne on kuitenkin oleellisesti parempi kuin ennen biotuotetehtaan rakentamista, kaupungin elinvoimajohtaja Sari Åkerlund iloitsee.

– Työpaikkaomavaraisuus on nyt 104 prosenttia, ja avoimia työpaikkoja on tarjolla. Investointi buustasi asioita liikkeelle, ja kaupunki lähti elämään uudella tavalla.

Åkerlund kuvaa nykyaikaista teollisuuskaupunkia verkostoksi, jossa kokoon ja toimialaan katsomatta kaikki tarvitsevat toisiaan. Kaupunki on kaavoittanut yritystontteja, ja yksi tärkeä osa-alue on koulutusmahdollisuudet.

Äänekoskella on alkanut elinkeinoelämän tarpeista esimerkiksi sähköautomaation ja logistiikan insinöörikoulutus.

– Haluamme tarjota osaamista, jota yritykset tarvitsevat. Biokiertotalouden näkökulma on vietävä kaikille opintotasoille. Tarkoitus on synnyttää myös teollisuuden turvallisuuden harjoittelurakenteita.

Elämyksellistä tarinaa puusta

Teollisuuskaupunki voisi Åkerlundin mielestä olla myös kiinnostava matkailukohde. Metsä Groupilla on oma esittelykeskus, mutta puun tarinaa voisi ehkä tuotteistaa matkailijoille Heurekan tyylisessä kohteessa.

– Äänekoski on toki paljon muutakin. Valio valmistaa kaikki Aura-juustot Äänekoskella. Nelostien varteen Hirvaskankaalle rakennetaan uutta yritysaluetta, Åkerlund kertoo.

Oman tehdasvoittonsa vastikään saanut Kemin kaupunki on jo kysellyt Äänekoskelta neuvoja suurinvestoinnin keskellä toimimiseen.

– Osaajia on pystyttävä tarjoamaan, ja koulutuspolkujen on oltava kunnossa. Kaupungin asunnot on pystyttävä hyödyntämään, ja tärkeää on saada rakennusaikaisen vaiheen väki asumaan mahdollisimman lähelle, Åkerlund listaa.

– Äänekoskellekin tarvitaan korkeatasoista majoitusta jatkossa lisää, hän myöntää.

Valtra vie traktoreita maailmalle

Äänekosken Suolahdessa toimiva traktoritehdas on muuttunut yhtä paljon kuin Äänekoski itse. Jyväskylästä Suolahteen vuonna 1969 muuttanut Valmetin traktorituotanto on ollut vuodesta 2004 osa maailmanlaajuista AGCO-konsernia.

Nykyään Valtra on pohjoismaiden ainoa traktorivalmistaja. Tänä vuonna vietetään 70-vuotisjuhlia, sillä ensimmäinen Jyväskylässä valmistettu Valmet-traktori tuli markkinoille 1951.

Teknisen tukitiimin vetäjänä toimiva Kristian Tapola on nähnyt Valtran historiasta jo pitkän kaaren. Trukinkuljettajana valtio-omisteisella tehtaalla vuonna 1994 aloittanut Tapola vetää nyt ensimmäistä vuottaan yksikköä, joka palvelee Valtran huolto- organisaatiota maailmalla.

– Me olemme porukka, jonka pitää tietää. Kolmentoista hengen ryhmässäni on asiantuntemusta laidasta laitaan, Tapola kiittää.

Tapola aloitti perehtymisen traktorien valmistukseen voimansiirrosta. Vuonna 2000 hän siirtyi insinööriopiskelijaksi ja valmistui 2004. Sen myötä aukesi paikka kokoonpanotehtaan kehitysinsinöörinä.

Tehtävä tuotannon ja tuotekehityksen välisenä yhteyshenkilönä oli mielenkiintoinen ja avarsi näkökulmaa. Sitä on tehnyt myös yhteistyö sisar- brändi Massey-Fergusonin kanssa. Kansainvälinen konserni on opettanut toimimaan erilaisten kulttuurien parissa.

– Saksalaiset ovat melko samanlaisia kuin suomalaiset, mutta ehkä vielä tarkempia. Ranskalaisilla on erilainen tapa ajatella, ja henkilösuhteet merkitsevät paljon. Saksalaisten kanssa voi mennä tekniikka edellä.

Keski-Suomelle tehtaalla iso merkitys

Kristian Tapola on myös ylempien toimihenkilöiden luottamushenkilö. Jyväskylästä tehtaalla töissä käyvä Tapola tietää, että Valtra merkitsee pohjoiselle Keski-Suomelle paljon.

Monet työntekijät tulevat alueelta, ja he ovat hyvin sitoutuneita.

– Myös Valtraa on aina arvostettu siitä, että se pitää sen, minkä lupaa. Meidän täytyy olla sekä tehokas että joustava, Tapola kuvaa.