Maan hallitus on kertonut alustavat suunnitelmansa siitä, miten se aikoo käyttää Suomen siivun EU:n elvytysrahasta. Tällä tietoa Suomi saa kaikkiaan 2,1 miljardia euroa EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen RRF:n kautta. Otsikkotasolla rahat menevät erilaisiin ilmastohankkeisiin, digitalisaation edistämiseen sekä tutkimukseen ja kehitykseen.

Elinkeinoministeri Mika Lintilän mielestä alustava paketti on tasapai- noinen kokonaisuus, jossa katse on tulevaisuudessa. Pääpaino ei ole lyhyen ajan elvytyksessä, vaan uuden kasvun mahdollisuuksien luomisessa.

– Katse on nostettu ylös jaloissa pyörivästä pallosta, koronaviruksesta, jota on jo toista vuotta yritetty potkia porukalla eteenpäin. Jossain vaiheessa tilanne helpottaa ja alkaa kilpajuoksu koronan jälkeisen ajan kasvun hedelmistä. Se on jo alkanut, Lintilä sanoo.

Tuottavuus hiertää

Lintilän mukaan Suomi lähtee kisaan takamatkalta. Perusongelmia – ennen muuta väestön ikärakennetta – Suomi ei pääse karkuun.

– Tulevina vuosina meillä on pulaa työvoimasta jo matemaattisesti. Osaamista meillä on, mutta kuinka paljon väestön ikääntyminen heijastuu sektorikohtaiseen osaajapulaan, jää nähtäväksi. On aloja, joilla globaali kisa osaajista on jo nyt kovaa eikä ainakaan laannu.

Lintilän mukaan Suomi kuroi viime vaalikaudella kiinni kustannuskilpailukyvyn eroa kilpailijamaihin, mutta tuottavuuden suhteen riittää kirittävää.

– Meille on syntynyt finanssikriisistä lähtien hitonmoinen investointivaje, joka syö kasvua. Häviämme naapureille sen takia, että heillä on paremmat ja tehokkaammat koneet ja vehkeet. Meidän on saatava yritykset investoimaan uuteen tuotantoon, robotteihin, tehokkuuteen.

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen esitti hiljan miljardiluokan panostusta julkiseen tutkimus- ja kehitysrahastoon. Vaikka kilpailukyvyn vauhdittaminen tapahtuisi Vanhasen visiossa lainarahalla, elinkeino- ministerin mielestä se on harkinnan arvoinen.

– Velan varaan ei tietenkään voi loputtomiin rakentaa, tarvitsemme selkeän näkymän siitä ulospääsyyn. Toisaalta tarvitsemme keinon ja välineen, jolla sitoudumme yli vaalikausien tapahtuvaan TKI-rahoituksen kasvattamiseen, Lintilä sanoo.

Halu ja lupa kasvaa

Ministerillä ei ole tarkkaa vastausta siihen, mihin suomalaisilta yrityksiltä on kadonnut halu investoida ja kasvaa. Pitkä ja polveileva vastausyritys sisältää tutut elementit, kuten ennustettavuuden puuttumisen ja yrittäjyyden päälle heitetyt varjot esimerkiksi verotuksen osalta.

– Jostain pitäisi taikoa yrityskenttään innokkuus investointeihin ja kasvuun. Liikaa tyydytään siihen, mitä ollaan, mutta on pakko kysyä, onko se pitkässä juoksussa voittava strategia vai tuhon tie. Yritykset tietenkin itse päättävät, mitä tekevät, Lintilä pohtii.

Julkinen valta kannustaa yrityksiä kasvuun, investointeihin ja tuotekehitykseen. On ohjelmaa ja kasvustrategiaa. Vipuvaikutus on päivän sana, valtion rahalla houkutellaan yrityksiä laittamaan omaa rahaa vähintään saman verran tai enemmän.

– Minusta me teemme oikeita asioita. Pekka Ala-Pietilän kestävän kasvun työryhmän esitykset kasvun varmistamiseksi ovat hyvinkin realistisia, meillä on osaamista omasta takaa, mutta kärki on turhan kapea, Lintilä sanoo.

On sitten puhe robotiikasta tai tekoälystä, Lintilän mielestä Suomen kaltaisessa pienessä ja vielä pk-valtaisessa maassa osaaminen ja uusi teknologia pitää kyetä levittämään mahdollisimman laajasti.

– Ihmettelyn ja mystifioinnin sijaan meidän pitää normalisoida esimerkiksi tekoälyn käyttö, jalkauttaa ja tehdä siitä kansanomaista.

Parhaat tulevat parhaiden luo

Lintilän mielestä Suomi elää jossakin määrin edelleen Nokian suuruuden luomassa käsityksessä ja kuplassa, jossa uskotaan liikaa omaan erinomaisuuteen. Suomessa on edelleen huippuosaamista ja -osaajia, mutta osataan sitä muuallakin.

– Kyllä se huolestuttaa, että emme me ole enää se, jota seurataan ja jolta kopioidaan. Meillä on toki muutamilla harvoilla aloilla maailmankin mittakaavassa huippuosaajia, mutta heitä viedään käsistä isolla rahalla.

Lintilä painottaa, että osaamisesta käydään globaalia kilpailua, jossa on rajallinen määrä voittajia. Suomen pitäisi paitsi kyetä pitämään omat huiput kotimaassa myös houkutella tänne osaajia ulkomailta.

– Parhaat tulevat parhaiden luo, meillä on tästä esimerkkejä. Kuopion lääkepuoli, Suomen tekoälyosaaminen, Otaniemen kvanttikone, ne kiinnostavat maailmalla. Näitä pitää vain saada lisää.

Yhdessä saa aikaan enemmän

Lintilä palaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan problematiikkaan. Elinkeinoministerin mukaan ilman julkista rahoitusta julkilausuttu neljän prosentin osuus bruttokansantuotteesta jää haaveeksi.

– Kuten sanoin, Suomi on pieni kansantalous, jos julkisen ja yksityisen yhteistyö ei toimi, emme menesty. Julkinen raha auttaa yrityksiä investoimaan tki-toimintaan. Tarvitsemme erilaisia keinoja, joilla kynnys laskee.

Lintilän mukaan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä kyse on muustakin kuin rahasta.

– Pulaa voi olla myös ajasta. Kun yrityksessä väännetään tavaraa tuotantoon pää märkänä, toiminnan ja tuotannon kehittäminen jää herkästi taka-alalle. Tilanne voi olla sama kuin oppisopimuskoulutuksessa. Pitäisi olla joku, joka opastaa, taho, jolta voi hankkia palveluja, hän sanoo.

Lintilä kaavailee yliopistoille ja ammattikorkeakouluille nykyistä suurempaa roolia pienten ja keskisuurten yritysten tki-toiminnan moottorina ja kumppanina. Yritysten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyöstä on Suomessa hyviä kokemuksia, mutta ei sitä liikaa ole.

– Väheksymättä yhtään akateemista tutkimusta osa yrityksistä kaipaa hyvin käytännönläheistä, sellaista ”kädet rasvassa” -yhteistyötä. Meillä on maakunnissa paljon hyvin pärjääviä yrityksiä, joiden menestyksen takana paikallisilla ammattikorkeakouluilla on iso merkitys. Tällaisen tuloksellisuuden soisi näkyvän myös rahoituksessa, Lintilä sanoo.