Koronaviruspandemia pakotti kaikki, jotka pystyivät, jäämään kotiin työskentelemään. Pandemia on kestänyt yli vuoden, ja työnantajat ovat ehtineet todeta työn sujumisen toimiston ulkopuolella.

– Ihmiset tekevät työnsä, vaikka heitä ei kytätä samalla tavalla kuin toimistolla voidaan valvoa, sanoo tietoalalla toimiva luottamushenkilö Arttu Tuomela.

Tuomela työskentelee vanhempana järjestelmäasiantuntijana Tech Mahindralla. Hän on kuullut tapauk- sista, joissa työntekijät eivät halutessaankaan ole päässeet työpaikalle. Yritysten nimiä hän ei voi sanoa, koska ne ovat asiakkaita.

Pelkona on, että toimistolle pääseminen vaikeutuu pysyvästi pandemian jälkeen.

– En ole nähnyt työkavereitani vuoteen livenä. Se on tosi surullista. Mikään ei tietenkään estä kokoontumasta vapaa-ajalla, mutta työkavereita pitäisi nähdä myös työajalla.

Yritykset luopuvat tiloista

Työnantajat ovat Tuomelan mukaan irtisanoneet vuoden aikana vuokrasopimuksia ja vaihtaneet pienempiin tiloihin. Kaikki työntekijät eivät mahdu toimistolle. Tuomela povaa, että lähitulevaisuudessa tietoalan yritykset laskevat sisään kerrallaan vain 10–20 prosenttia työntekijöistään.

Tuomelan havaitsema trendi on kansainvälinen. Konsulttiyhtiö McKinsey ennustaa, että toimistotilan käyttö vähenee maailmassa 30 prosenttia. Etätyö viisinkertaistuu pysyvästi pandemiaa edeltäneestä ajasta.

Kehitystä voimistaa muuttoliike isoista kaupungeista lähiöön, seutu- kuntiin ja pieniin kaupunkeihin. Työnantajat rekrytoivat asuinpaikasta riippumatta.

Tavatonta ei ole, että yrityksillä on työpisteitä vähemmän kuin työntekijöitä. Esimerkiksi Tietoevryn pääkonttorilla ei ole vuosiin ollut kaikille työpisteitä.

Kun yritysten työntekijät työskentelevät asiakasyrityksissä, kaikille omille ei tarvita paikkaa.

– Meidän kumppanimme tarjoavat meille työpisteet ja työtilat. Tähän asti se ei ole ollut ongelma. Mutta se kääntyy meidän ongelmaksemme, kun yhteistyökumppanimme rupeavat irtisanomaan omia toimistotilojaan, Tuomela huomauttaa.

Seinät kaatuvat päälle

Työn tekemisen paikasta on sovittu yleensä työsopimuksessa. Tavallisesti työpaikka on toimisto. Etätyön tekeminen on vapaaehtoista, mikä perustuu työntekijän ja työnantajan sopimukseen.

Työntekijällä ei ole oikeutta vaatia pääsyä etätyöhön eikä työnantaja voi pakottaa työntekijää etätyöhön ilman sopimusta. Monella tietotyötä tekevällä sellainen sopimus kuitenkin jo on. Lähityöhön ei myöskään voi päästä, jos tilaa ei ole.

Elämäntilanne vaikuttaa paljon siihen, kuinka helposti kotona pystyy keskittymään. Ahtaissa tiloissa tai monen henkilön kotitaloudessa työrauhaa voi olla vaikea saada.

– Jos pariskunta yrittää tehdä töitä etänä 30 neliön yksiössä, siitä ei käytännössä tule mitään.

Tuomela korostaa, ettei kysymys ole vain paikasta, vaan työntekijän hyvinvoinnista ja tuottavuudesta.

– Jos ihmiset ovat 24/7 kotonaan, se vaikuttaa varmasti ennen pitkään mielenterveyteen.

Osa työtehtävistä sujuu McKinseyn mukaan paremmin kasvotusten kuin etäyhteydellä, kuten neuvottelut, kriittiset päätökset, ideointi, herkkä palaute ja perehdytys. Virtuaaliset kahvit eivät tunnu samalta kuin lähitilaisuus. Tuomela on samaa mieltä.

– Nyt hiljaisen tiedon välitys on pysähtynyt, ja sillä on arvaamattomia seurauksia yrityksen toimintaan ja asiakassuhteiden hoitamiseen.

Vakuutukset kattavat huonosti

Pitkällä aikavälillä korostuvat muut etätyöhön liittyvät ratkaisemattomat työehtokysymykset. Tuomela pitää tärkeänä vakuutusturvaa. Työnantajan tapaturmavakuutus kattaa yleensä työtehtävissä tapahtuneet turmat, mutta esimerkiksi lounastauolla sattuva haveri jää työntekijän vahingoksi.

Myös työergonomia huolettaa etätyössä. Työvälineet ovat kotona usein epäergonomisemmat kuin toimistolla. Työnantajalla on silti velvollisuus huolehtia työvälineistä paikasta riippumatta.

Lisäksi lounasedusta syntyy keskustelua, kun kotiin jäävät eivät pysty syömään työpaikkaruokalassa. Netti- yhteyden ja sähkön kulut kasautuvat työntekijälle.

– Työnantaja säästää etätyössä, mikä herättää kysymyksen, pitäisikö säästön tulla osittain työntekijällekin muuten kuin verotuksen muodossa, Tuomela pohtii.