Pölhön alakoululla Keminmaalla kokoontuu maanantaisin kuudesluokkalaisten tiedekerho. Kerhoa vetää luokassa koulun opettaja, ja etäyhteydellä lapsia avustaa prosessi- ja tietotekniikan insinööri Tellervo Alanärä.

– Voitko kuvitella sitä innostusta, kun lapset saavat laboratoriotakit ja suojalasit päähän? He haluavat, että heistä tulee sellaisia isona.

Kerhotapahtumien teemana on ympäröivä ympäristö. Tapaamiskerroilla sitä tutkitaan muun muassa mikroskoopilla ja kromatografialla. Lapset myös tekevät pieniä sähkötöitä ja tutustuvat toimiin, joita tarvitaan öljykatastrofissa Itämerellä.

Maljaviljelyä kokeiltiin viime vuoden alussa sattumalta juuri ennen koronaviruspandemian puhkeamista. Viljelykokeilla tytöt selvittivät, miten paljon pesemättömissä ja pestyissä sormissa on likaa.

– Teimme sen tänä vuonna uudelleen niin, että kokeilimme käsidesiä toiseen puolikkaaseen petrimaljaa. Toisesta puoliskosta tuli ihan musta, toinen jäi melkein puhtaaksi.

Tyttöjen into huolestutti

Ohjaajaksi Alanärä ryhtyi tammikuussa 2020. Hän oli jäänyt eläkkeelle puoli vuotta aiemmin.

– Koin, että minulla olisi vielä annettavaa, ja kannoin huolta tyttöjen innostuksesta opiskella luonnontieteellisiä aineita.

Alanärä on toiminut lähes 20 vuotta kansainvälisessä Zonta-naisjärjestössä. Hän toimi vuodet 2018–2020 alueen johtajana, ja tänä vuonna hän vetää omaa kerhoansa puheenjohtajana.

Tiedekerhot ovat tulosta Zontan ja Luma-keskusten Zau-hankkeesta, jonka tavoitteena oli perustaa sata kerhoa tuhannelle 10–12-vuotiaalle tytölle Suomessa. Rahoitus saatiin kasaan, mutta koronapandemia on venyttänyt kerhojen järjestämistä.

Kerhon ohjaajaksi ryhtymisen edellytyksenä on Zaun kerho-ohjaajan tutkinto, jonka pystyy suorittamaan Helsingin yliopistossa. Alanärä suoritti tutkinnon vuosi sitten.

Suosio ylitti rajat

Kerhojen suosio yllätti. Ryhmät oli tarkoitus rajata kymmenelle lapselle, mutta Alanärän kerhoihin ilmoittautui Pölhön alakoululla Keminmaalla 20 ja Hepolan alakoululla Kemissä 30 lasta. Myös pojat halusivat kerhoon, ja tasa-arvon nimissä he pääsivät mukaan.

– Kokemukseni on ollut todella hyvä. Olen prosessi- ja tietotekniikan ammattilaisena voinut jakaa lapsille sitä yli 30 vuoden työkokemustani, jonka toivon innostavan heitä valitsemaan luonnontieteellisten aineiden opiskelun ja uran itselleen.

Alanärän omalle uralle oli tärkeää, että automekaanikkona työskennellyt isä kannusti valitsemaan tulevaisuuteen katsovan, insinöörin ammatin.