Kainuulainen vaaramaisema kylpee auringossa 18 asteen pakkasessa. Valkeasta hangesta erottuvat kaksi valtavaa mustaa kasaa, joista tupsahtelee höyrypatsaita. Nämä ovat bioliuotuskasoja, joissa mikrobit hajottavat malmia ja erottelevat siitä kaivattuja metalleja.

Kaivosalueella liikutaan katumaasturilla, sillä alue on iso.

Turvallisuusasiantuntija Jukka Kela ohjaa alueen poikki kohti tehtaita. Niistä nouseva höyry peittää ilman sumuun. Ilma haisee mädäntyneelle kananmunalle.

– Silloin haisee, kun tuotantoa ylös- tai alasajetaan. Se on merkki, että rahaa alkaa tulla, Kela sanoo.

Jalostusarvo kasvaa

Tehdasalueella otetaan käyttöön uutta akkukemikaalitehdasta. Loppukeväästä alkaa kaupallinen tuotanto. Tehdas tuottaa nikkelisulfaattia noin miljoonan sähköauton akkuun vuodessa. Lukuja esittelee toimistolla toimitusjohtaja Joni Lukkaroinen.

– Jos tehdas toimisi täydellä kapasiteetilla nyt, siitä riittäisi nikkeliä joka kolmanteen sähköautoon maailmassa.

Akut rakentuvat anodista ja katodista, joiden välillä elektrolyytti siirtää elektroneja. Anodi koostuu grafiitista, katodi puolestaan nikkelistä, koboltista ja mangaanista.

Terrafamen tähänastisia tuotteita ovat nikkeli ja koboltti puolivalmisteena eli puhdistamattomana metallina. Akkukemikaalitehdas jalostaa puolivalmisteet akkukennojen raaka- aineeksi. Jalostusarvon kasvun pitäisi nostaa yrityksen tulos plussan puolelle.

Epäpuhdas metallipuolituote tuodaan paineliuotuslaitokseen, jossa puolituote liuotetaan nestemäiseksi. Uuttolaitoksella saatu prosessiliuos puhdistetaan, ja siitä erotetaan koboltti- ja nikkelisulfaatti puhtaina liuoksina.

Viimeisessä vaiheessa lopulliset nikkeli- ja kobolttisulfaattikiteet tuotetaan haihdutuskiteytyksellä ja kuivataan valmiiksi.

Suuret pärjäävät

Nikkeliä Terrafame tuottaa eniten Euroopassa. Kun akkukemikaalitehdas käynnistyy, se on maailman suurin nikkelisulfaatin tuotantolaitos. Tämän tietää myös tehtaan käyttöönottoa valmisteleva käynnissäpitoinsinööri Juha Maunu.

– Olemme uuden äärellä, sillä tällaista tuotantoa ei ole vastaavassa mittakaavassa maailmalla, hän sanoo.

Metallimarkkinoilla hinta on avaintekijä. Kustannuksia saa alas isoilla tuotantomäärillä ja jalostusketjun integroinnilla.

– Meillä kaivos ja rikastus, prosessointi ja loppujalostus sijaitsevat samalla tontilla. Se on tietääkseni pisin arvoketju samalla tontilla maailmassa, Lukkaroinen sanoo.

Terrafamen tuottaman nikkelitonnin aiheuttama hiilipäästö on maailman vertailukohteista matalin bioliuotuksen ansiosta. Sekin vaikuttaa hintaan tulevaisuudessa.

– Hiilipäästöjen hinnoittelu on vasta alkuvaiheessa, ja sen taso selviää tulevina vuosina, Lukkaroinen odottaa.

Akkuklusteri vahvistuu

Valtio pyrkii synnyttämään maahan akkualan ekosysteemin. Valtion omistama Suomen Malmijalostus FMG omistaa enemmistön Terrafamesta ja teki joulukuussa projektiyhtiönsä Finnish Battery Chemicalsin kautta aiesopimuksen mahdollisten akkukemikaalitehtaiden perustamispaikoista Kotkan ja Haminan kaupunkien kanssa.

Saksalainen kemikaalijätti BASF, venäläinen kaivosjätti Nornickel ja Fortum rakentavat Harjavaltaan akkujen kierrätyslaitosta. Fortum puolestaan avaa akkujen kierrätyslaitoksen Ikaalisiin.

Valmet Automotive valmistaa sähköauton akkuja Salossa. Akut kootaan akkukennoista, joita valmistetaan Aasiassa. Terrafame puolestaan toimittaa akkukemikaalinsa Aasiaan.

– Olisi hienoa, jos Valmet Automotive tekisi miljoona sähköautoa Suomessa suoraan meidän materiaaleistamme, mutta se olisi jo utopiaa. Osa tuotannostamme toivottavasti päätyy sinne, Lukkaroinen sanoo.

Kaivos kouluttaa itse

Henkilöstön määrä on kasvanut vajaaseen tuhanteen, joista insinöörejä on noin 120. Akkukemikaalitehtaan 170 hengestä noin 30 on insinöörejä. Kaivosalueella työskentelee lisäksi tuhatkunta kumppaniyritysten työntekijää.

Akkukemikaalitehtaalle Talvivaaran lähelle Sotkamoon on vaikea löytää automaation ja prosessien osaajia. Terrafame on kouluttanut töihin oppisopimuskoulutuksella ja lahjoittanut Kajaanin ammattikorkeakoululle yliopettajuuden kemianteollisuuden prosessi-insinöörien kouluttamiseksi.

– Käsittämätöntä, että kun kysyntää on Suomessa, oppilaitokset eivät voi valita, minkä alan insinöörejä koulutetaan, Lukkaroinen harmittelee.

Ulkona riittää tehtävää

Alueella pyörii paljon insinöörejä. Toimistorakennuksessa ympäristöinsinööri Mervi Pienimäki raportoi kaivosalueen ympäristövaikutuksista osana yhtiön vastuullisuusraportointia. Tarvittaessa hän tekee virtaamamittauksia poistovesistä.

– Silloin pitää seisoa jopa kaksi tuntia joessa. Talvisin alla on omat alusvaatteet, superlämmin palomiehen lämpökerrasto ja päällä kirkkaan oranssi vedenkestävä pelastuspuku. Niitä pukiessa tulee hiki.

Tehtaalla kävelee vastaan projektipäällikkö Pekka Lappalainen. Hänen tavoitteenaan on parantaa kaivosalueen työturvallisuutta ja käyttövarmuutta. Turvallisuus on kohentunut, ja ennakoimattomien tilanteiden määrä on vähentynyt.

– Malminkäsittelyn välivaraston katto romahti hiljattain. Henkilövahinkoja ei sattunut, mutta tuotanto keskeytyi. Kesti kolme viikkoa saada se taas käyntiin.

Kierros kaivoksella ja tehtaalla kestää tunteja, ja kilometrejä kertyy mittariin. Alueella on laajuutta 60 neliökilometriä. Tehtaissa ja autossa sisäilma hohkaa kuumuutta, mutta ulkona insinööreillä on tänään yllä pitkät kalsarit.