Franzenian ovi käy puoli kuuden aikoihin Helsingin Kalliossa. Lapsia lähtee vanhempien mukana päiväkodista, ja vapautuneisiin tiloihin saapuu työväenopiston opiskelijoita. Vahtimestari Antero Pakkanen huolehtii, että kaikki löytävät oikeasta ovesta sisään. Sitten arkkitehtuuriltaan suojeltu halli hiljenee.

– Tämä on asiakaspalvelua. Tässä saa useimmiten olla oma itsensä eikä tarvitse osata ihmeellisiä asioita, Pakkanen kuvailee.

Vahtimestarin tehtävä on osa-aikainen työsuhde, jota hän tekee Helsingin kaupungille vuokratyönä Seuren kautta. Töitä on tarjolla noin kolme 5–6 tunnin mittaista vuoroa eli noin 15–18 tuntia viikossa neljässä eri toimipaikassa.

Pakkanen auttaa tilojen käyttäjiä järjestelyissä, huolehtii opastuksesta ja hälytyksistä. Ei siis ihan tyypillistä insinöörin hommaa.

– Henkisesti olen insinööri ja kuulun liittoon niin kauan kuin henki pihisee, hän sanoo.

Lama kaatoi tehtaan

Uransa Pakkanen aloitti asentajana Ahlströmillä Kotkassa vuonna 1977. Hän opiskeli koneinsinööriksi Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa ja pääsi kartonki- ja paperikoneiden suunnittelijaksi Tampellalle vuonna 1987. Lama riudutti yhtiötä, ja Pakkanen irtisanottiin vuonna 1994 satojen muiden joukossa.

Kun oman alan työttömiä oli paljon, Pakkanen päätti opiskella ohjelmointia. Hän valmistui datanomiksi Tampereen aikuisoppilaitoksesta vuonna 1998. Seuraavana vuonna headhunter bongasi valmistuneen ja kutsui Tiedolle hommiin Helsinkiin. Pakkanen koodasi yritykselle henkilöstövuokrauksen kautta, kunnes hänet vakinaistettiin pari vuotta myöhemmin.

– Alanvaihdon etuna oli se, että sai vaihtaa ajatuksia ja uuden näköalan elämään.

Kun väkeä vähennettiin Tiedolla joukoittain vuonna 2010, myös viisi- kymppiä täyttänyt Pakkanen sai lähteä.

– Siellä alkoivat tehostamistoimet, ja olin sen ikäinen, että ei ollut vaikea päästä eroon, hän murahtaa.

Pakkanen päätti jälleen kouluttautua uuteen ammattiin ja suoritti kiinteistöhuoltokoulutuksen Amiedussa vuonna 2012. Hän pääsi vahtimestarin töihin Helsingin kaupungille määräajaksi vuonna 2016 palkkatuen turvin. Kaksi vuotta sitten hän sai nykyisen paikkansa Uudenmaan sote-palveluihin keskittyneeltä henkilöstöpalvelulta Seurelta.

Sovellus tarjoaa vuorot

Pakkanen saa sovittua työvuoronsa puoleksitoista kuukaudeksi kerrallaan. Vuoroehdotukset hän hyväksyy tai hylkää Keikkanetti-palvelusta.

Järjestely sopii Pakkaselle hyvin, mutta kaikille repaleinen työviikko tuskin kelpaisi. Pakkanen uskoo, että useimmat nuoret haluavat täysipäiväisen työn ja mahdollisuuden ennakoida tulevaa pitkälle eteenpäin.

– Siten pystyy suunnittelemaan seuraavan kesän lomia ja saa pankista lainaa. Toivon, ettei nuorten työelämään tule huononnuksia.

Seuren kaltaisen henkilöstöpalvelun kautta voisi Pakkasen mielestä vuokrata myös insinöörityötä.

– Kilpailukiellot ja salassapitosopimukset saattavat vaikeuttaa tekijöiden siirtymistä paikasta toiseen, mutta kokemus toisessa tekniikan alan yrityksessä lisäisi paikanvaihtajien osaamista, hän pohtii.

Vuokratyö on parantunut Pakkasen kokemuksen perusteella parissakymmenessä vuodessa. Nykyään vuokratun työntekijän oikeudet ovat yleensä samat kuin vakituisen, mutta vuokratyössä aikanaan Tiedolla oli toisenlaista.

– Se oli aika villiä. Sopimuksia ketjutettiin, eikä silloin lomiakaan saanut, ellei esimies suostunut.

Kissa tulee kalliiksi

Vahtimestarin työ tuntuu Pakkasesta yksinkertaiselta ja rauhalliselta. Hän odottaa, että työtulot nostavat hänet sovitellulta peruspäivärahalta sovitellun ansiosidonnaisen piiriin ja takaavat kohtuullisen eläkkeen.

– Työn ansiosta on vähän enemmän tuloja käytettävänä ja saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tämä on terapiaa, hän luonnehtii.

Niukilla tuloilla elämistä Helsingissä helpottaa se, ettei Pakkasella ole suuria menoja. Vuokra-asunnon hänen kanssaan jakaa kissa, jonka ruoat ovat insinöörin suurimpia kulueriä.

– Kai olen aika vähään tyytyväinen.

Myös työhönsä Pakkanen suhtautuu tyytyväisesti, vaikka se ei vastaakaan insinöörin koulutustasoa.

– Kaikki hommat ovat tarpeellisia. Jos eivät olisi, ei niitä tarjottaisikaan.