Koronavirusepidemia toi mukanaan maailmantalouden äkillisen ja odottamattoman heikkenemisen.
Koronavirusepidemia toi mukanaan maailmantalouden äkillisen ja odottamattoman heikkenemisen.

Koronasta neuvottelukierroksen kutsumaton vieras

Koronavirus pani neuvottelut uusista työ- ja virkaehto- sopimuksista nopeasti uusiin puihin. Kesken olevat julkisen sektorin neuvotteluasetelmat muuttuivat hetkessä. Yksityisen sektorin uusiin sopimuksiin sovittiin pikavauhtia lyhyemmät ilmoitus- ja neuvotteluajat lomautuksiin.

Viime syksynä alkanutta työmarkkinakierrosta on jo moneen kertaan ehditty kutsua erikoiseksi. Kierroksen erikoisuus sai maaliskuun puolivälissä kokonaan uuden merkityksen Suomeen maailmalta rantautuneen koronviruksen takia.

– Kieltämättä korona on sekoittanut kierrosta entisestään. Tilanne muuttui nopeasti täysin, asetelma ja aikataulut menivät uusiksi. Kriisin myötä joiltakin vaatimuksilta puhaltui saman tien pohja pois, YTN:n neuvottelupäällikkö Petteri Oksa kuvaa tilannetta maalis-huhtikuun vaihteessa.

Lomautusaikoihin muutoksia

Yksityisen sektorin neuvottelut uusiksi työehtosopimuksiksi etenivät syksyllä poikkeuksellisen verkkaisesti, eikä työtaistelutoimiltakaan vältytty. Osapuolten näkemyserot työajan pidentämisestä eli kiky-tunneista ja palkankorotusten tasosta lykkäsivät sopimusten synnyn yli vuodenvaihteen.

Pääavausten jälkeen sopimuksia alkoi tippua tasaiseen tahtiin. Maaliskuun lopussa hyväksytyn rahoitusalan sopimuksen jälkeen Akavan yksityisen sektorin kentän sopimustilanne alkaa olla viittä vaille valmis: sopimatta on enää muutamia talokohtaisia sopimuksia ja yksityisen laboratorioalan sopimus.

Koronavirus synnytti kuitenkin tarpeen tarkistaa uusia työehtosopimuksia saman tien. Lomautusten rysähtäessä päälle saman tien liitot sopivat keskusjärjestöjen esitysten mukaisesti määräaikaisia joustoja lomautuksiin. Ilmoitus- ja neuvotteluaikojen määräaikainen lyhentäminen on sidottu työttömyysturvan parantamiseen lomautustilanteessa.

Oksan mukaan osapuolten nopea reagointi äkillisesti muuttuneeseen talous- ja työllisyystilanteeseen osoittaa, että paljon parjattu ja jäykäksi haukuttu suomalainen työmarkkinajärjestelmä on paljon mainettaan parempi.

Julkinen sektori kesken

Kaikki Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn virka- ja työehtosopimukset päättyivät maaliskuun lopussa. Ennen sopimuskauden päättymistä neuvottelujärjestö saavutti ja hyväksyi uuden työehtosopimuksen valtiosektorille ja yliopistoille.

Näin ollen julkisella sektorilla työskentelevistä palkansaajista selvä enemmistö oli sopimuksettomassa tilassa tämän kuun alussa. Kunnissa palkansaajia on lähes 420 000, joista kolmannes on akavalaisia.

Valtio työllistää noin 72 000 virkamiestä, joista JUKOn sopimusten piirissä on noin 60 prosenttia. Insinööriliiton jäseniä heistä on noin tuhat.

Tätä kirjoittaessa neuvottelut kunta-alan sopimuksiksi jatkuvat seuraavaksi valtakunnansovittelijan johdolla. Neuvotteluista odotetaan vaikeita.

Insinööriliiton työelämässä olevista jäsenistä hieman yli kymmenen prosenttia työskentelee julkisella sektorilla. Kunnat ovat julkisella sektorilla insinöörien suurin työllistäjä jonkun verran suurempana kuin valtio.

Anna Pärnänen

erikoistutkija

Tilastokeskus

Meistä tuli toimihenkilöitä

Kun työelämää koskeviin uutisjuttuihin tai kirjoihin etsitään kuvitusta, siihen usein istutetaan kuva haalarit päällä tehtaassa tai rakennuksilla ahkeroivasta työntekijästä. Jollakin tavoin toimittajan silmiin työmiehen tai -naisen haalareissa tuntuu konkretisoituvan työnteko. Katsos, näin väännetään raudoitusta ja nakutetaan kiveystä paikalleen – tässä näette työntekijän arkkityypin.

Ymmärrän hyvin toimittajia. Onhan noissa työtehtävissä jotain dynaamista, näkeehän siinä työn valmiiksi saattamista.

Tehtaissa ja rakennuksilla toden totta paiskitaan Suomessa töitä – ja tärkeää työtä tehdäänkin – mutta palkansaajan arkkityyppiä tämä kuva ei ole enää pitkään aikaan vastannut. Työelämän toimihenkilöistyminen on nimittäin ollut pitkän ajan jatkuva trendi ja niinpä yhä harvempi vetää päälleen työmiehen haalarit töitä aloittaessaan.

Vielä 1980-luvun alussa yli puolet suomalaisista palkansaajista työskenteli työntekijätason ammateissa, mutta tämän jälkeen toimihenkilöinä leipänsä ansaitsevien osuus on kasvanut tasaisesti. Viime vuonna toimihenkilöiden osuus oli jo lähes 70 prosenttia kaikista palkansaajista. Toimihenkilöys on siis palkansaajien valtavirtaa, näin kertoo Tilastokeskuksen Työvoimatutkimus. Tätä kehitystä ei selitä yksinomaan palvelualojen kasvu, vaan sama ilmiö on nähtävissä myös vahvasti duunarityöksi mielletyssä teollisuudessa.

Kun 1980-luvun lopulla teollisuuden palkansaajista vain 30 prosenttia oli toimihenkilöitä ja työntekijöitä oli siis valtaosa, toimihenkilöiden osuus on kivunnut jo puoleen toimialan palkansaajista, kun tullaan 2020-luvulle. Lähempi ammattitarkastelu erityisesti miesten osalta osoittaa, että samaa tahtia kuin konepaja-, valimo- ja prosessityöntekijöiden määrä vähenee, kasvaa niin tietoliikenneteknikkojen kuin tekniikan alan erityisasiantuntijoiden määrä.

Kun seuraavan kerran kuvitetaan suomalaista työtä, ehkäpä siinä pitäisikin jonkun vääntää raudan sijaan budjettia kohdilleen ja nakuttaa kiveyksen sijaan exceliä. Mutta myönnetään – ei siitä ehkä kauhean dynaamista kuvaa saa.