Logomon keikan käytännön järjestelyt alkavat hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Sisääntulo- aulan pitää olla juhlakuosissa, valaistuksen kunnossa. Konserttisalissa tehdään soundcheckiä, juontajapari Joanna Kuvaja ja Lorenz Backman käyvät läpi illan juoksutusta.

SuomiLovesta tutun Osmo Ikosen bändi soittaa, valomiehet loihtivat lavalle tutun violetin valomaailman. Konserttisalin etuosa loistaa Insinööriliiton väreissä. Vähitellen säädöt alkavat olla kohdallaan.

– Käykää nyt takana syömässä, tässä on vielä hyvää aikaa. Sinne on tuotu uutta safkaa ja kahvia, ääni- ja valomiehille kerrotaan.

Logomon aulaan alkaa saapua juhlakansaa. Stig Landen ja Jari Vihervirta ovat toivottamassa vieraita tervetulleeksi liiton hallituksen puolesta. Vielä on hyvää aikaa nauttia kuppi kahvia tai lasi viiniä.

Hyvää tekemässä

Summeri ja sitä seuraava kuulutus kertovat konsertin alkuun olevan aikaa viisitoista minuuttia. Yleisö alkaa siirtyä paikoilleen. Backman kurkkii salin etuosan verhon takaa salin täyttymistä.

Konsertti alkaa minuutilleen. Juontajat kertovat, mistä konsertissa on kysymys. Logomossa ollaan paitsi juhlimassa 100-vuotiasta liittoa ja nauttimassa hyvästä musiikista myös tekemässä hyvää. Juhlavuoden konserttien tuotolla tuetaan Me-säätiötä. Tavoitteena on vähentää lasten ja nuorten eriarvoistumista ja syrjäytymistä.

Illan pääasia on hyvä musiikki. Backman ja Kuvaja juontavat leppoisan jutustelun lomassa Osmo Ikosen seuraksi lavalle vuorollaan kiertueen muut tähtiesiintyjät Diandran, Ida Elinan ja Olavi Uusivirran.

Esiintyjien välissä lavan takaosan isolle näytölle ilmestyy liiton toimiston iltapäiväkahveilta tuttu hahmo. Liiton historiaa kirjoittava tutkija Sampsa Kaataja kertoo rauhalliseen ja ilmeikkääseen tapaansa insinöörien merkityksestä suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Tohtorin jutustelu istuu iltaan kuin vappunenä ensimmäisen vuoden tekniikan opiskelijan päähän.

Kaikki siis sujuu kuin tanssi. Ei aivan. Ida Elinan kanteleensoitto katkeaa heti alkuunsa. Tekniikka ei pelaa. Mutta ei hätää, salissa olevia kymmeniä insinöörejä ei tarvita. Artisti oli vain unohtanut kytkeä yhden piuhan soittimeensa.

Otetaan uusiksi Tampereella

Konsertissa on väliaika. Tuttujen tapaamisen jutustelun lomassa vieraat myhäilevät tyytyväisenä. Tarkkailijalle alkaa lopullisesti varmistua, että tämä ilta on onnistunut.

Paluu konserttisaliin. Konsertin toinen puolisko ei jätä ketään kylmäksi. Artistien esiintymisen ilo tarttuu yleisöön. Olavi Uusivirta saa oman settinsä loppupuolella ihmiset lavan eteen tanssimaan.

Artistit tulevat illan päätteeksi yhdessä lavalle. ”On niin helppoo olla onnellinen”: Uusivirran kanssa saavat laulaa kaikki halukkaat. Illan tähdet palkitaan kukilla.

Poistuessani huomaan työhommista tutun insinöörin. Kysyn, mitä hän piti konsertista.

– Oli kyllä hyvä. Juuri tuossa vaimon kanssa puhuttiin, että taidetaan mennä vielä Tampereellekin, kuuluu tunnustus.

Esiintyjät tulevat vielä Logomon aulaan kuvattavaksi, antamaan nimikirjoituksia ja juttelemaan faniensa kanssa. Heillä ei tunnu olevan kiirettä, aikaa on kaikille.

Ilta on tulvillaan monenlaisia hyvän tekijöitä.