Työn murroksesta tai työn muutoksesta on puhuttu viime aikoina paljon. Ilmatilaa hallitsevissa jutuissa ei valitettavasti ole juurikaan esitetty vastauksia kysymyksiin, joita työn ja työelämän muuttuminen väistämättä synnyttää.

Asialista tuleville vuosille on pitkä. Veikkaan, että työmarkkinoilla puhutaan seuraavina vuosina ainakin yleissitovuudesta ja sen vaihtoehdoista, työttömyysturvan uudistamisesta, osaamisen päivittämisestä, työmarkkinoiden jäykkyydestä ja järjestäytymättömien sopimusoikeuksista. Karkuun emme myöskään pääse digitalisaatiota, työn teon uusia muotoja sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitusta ja sen korotustarvetta.

Yleissitovuus tuntuu olevan monelle keskustelijalle kaiken pahan alku ja juuri. Sitä on myös helppo puolustaa. Se muun muassa varmistaa tasavertaisen kilpailun yritysten välillä. Kun tähän yhdistää suomalaisen, keskeisiä kilpailijamaita alhaisemman palkkatason etenkin ylemmillä toimihenkilöillä ja useiden työehtosopimusten sisältämät laajat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen, on vaikea ymmärtää yleissitovuuden kritiikkiä.

Työnantajaliitot myös lietsovat tahallisesti väärää kuvaa yleissitovuudesta. Vaihtoehdoksi on tarjottu eduskunnan säätämää minimipalkkalakia, mutta kokemukset maailmalta eivät houkuta tarttumaan tarjoukseen.

Minimipalkkalaki on työntekijöiden ja yhteiskunnan kannalta huonompi vaihtoehto kuin nykyinen järjestelmä. Voi vain kuvitella, millaista huutokauppaa näidenkin eduskuntavaalien alla olisi käyty minimipalkan tasosta. Ja kun vaalikeskusteluja seuraa, ilman katetta lupauksille.

Työnantajapuolen konkari Lasse Laatunen on valmis keventämään yleissitovuutta. Hänen mielestään myös keskitetyt palkkaratkaisut olisi syytä säilyttää työmarkkinasopimisen työkalupakissa kriisitilanteita varten. Ehkä niin, mutta kun se ei kelpaa työnantajille.

Työnantajilla on mielessään parempi malli, eräänlainen kevennetty versio keskitetystä ratkaisusta. Tämä niin sanottu vientivetoinen palkanmuodostusmalli on oivallinen tapa ajaa neuvottelukierroksella työnantajien omia etuja. Ainakin ensimmäisellä kierroksella työnantajalla ei ollut pienintäkään halua keskustella alakohtaisista asioista ja niiden kehittämisestä. Kaikki huomio ja energia meni eri alojen palkankorotusprosenttien vahtimiseen.

Työttömyysturvaa on vuosien varrella uudistettu ja se jatkuu. Sen uudistamisessa on huolehdittava työn vastaanottamisen kannattavuudesta, oli työsuhde pitkä tai vähän lyhyempi. Tämä on keskeinen keino nostaa työllisyysastetta edelleen, mikä puolestaan antaa tilaa työn verotuksen keventämiselle. Se on jäsenkuntamme edun mukaista, nykyisin osaamista verotetaan aivan liikaa.

Keskustelu työn murroksesta ja sen vaikutuksista jatkuu. Insinööriliitto on siinä mukana ja tuo omia kantojaan ja vaihtoehtojaan esiin tarpeen mukaan.