Arktinen avaruuskeskus yksikössä kerätään mittaustietoja maan alta aina yläilmakehään saakka. Näin saadaan tietoa jääpalveluun, meteorologeille sekä tulvaennusteisiin. Arktisen alueen lumipeitteen ja roudan mittaamisessa keskus on maailman huippua.

Avaruuskeskus on profiloitunut erityisesti tiedon nopeaan vastaanottoon ja prosessointiin lopputuotteeksi asti.

Ilmatieteen laitoksen satelliittidatakeskuksen ryhmäpäällikkö Timo Ryyppö vetää Sodankylässä vajaan kymmenen hengen ryhmää, joka vastaa satelliittiantenneista, mittaus- infrasta ja luotauksista eli säähavaintopallojen lähettämisestä.

– Luotausrobotin lähettämät säähavaintopallot vastaavat perusmittauksista, kuten ilman lämpötilasta ja paineesta. Automaattisten luotausten lisäksi teemme manuaalisia mittauksia, kuten otsoniluotauksia, Ryyppö kertoo.

Pääsemme parahiksi seuraamaan, kun tutkija Juha M. Karhu valmistelee otsonimittalaitetta lähetystä varten. Hallissa odottaa valtava valkoinen pallo, ja kätevästi Karhu saa paketin valmiiksi.

Puuskainen sää vaikeuttaa lähettämistä, mutta sopiva rako syntyy, ja pallo kohoaa nopeasti ja kauniisti taivaalle pakkassäässä mittalaite mukanaan.

Otsonia mitataan kerran viikossa. Luotaamalla saadaan profiili siitä, millä korkeudella on millaisia määriä otsonia.

– Pallo kohoaa 30–40 kilometrin korkeuteen, halkeaa ja putoaa pallon riekaleen hidastaessa alastuloa, Ryyppö sanoo.

Satelliitit vastaanottavat tietoa

Arktisen avaruuskeskuksen alueelle on sijoitettu kolme satelliittivastaanottoantennia.

– Kolme antennia ottaa vastaan tietoa. Yhdessä on lisäksi lähetin, jolla voidaan kommunikoida satelliitin kanssa, jos esimerkiksi satelliitin rataa pitää korjata, Ryyppö kuvailee.

Vanhin antenni lepäilee sääsuojan alla Muumitaloksi leikkisästi kutsutun rakennelman huipulla. Kaksi uudempaa antennia, SOD02 ja SOD03, sijaitsevat vähän kauempana verkko- aidan suojassa.

Lisäksi maastossa on referenssi- instrumentteja, joista saatuun tietoon satelliittidataa voidaan verrata. Esimerkiksi Euroopan avaruusjärjestön ESA:n Soil Moisture Ocean Salinity SMOS-satelliitin kaksi virallista referenssimittalaitetta on Tähtelässä.

– Hyvin lähellä maanpintaa tunnetussa ympäristössä tuotettu tieto varmistaa satelliittien dataa, ja auttaa tekemään luotettavat johtopäätökset, Ryyppö sanoo.

– Myös muu havaintolaiteverkosto on kattava: meillä on yli 400 erilaista mittalaitetta.

Ryyppö arvioi, että tällä hetkellä mennään kapasiteetin suhteen rajoilla.

– Yhdellä antennilla voi seurata vain yhtä satelliittia kerrallaan. Eli kun viisi satelliittia ohittaa keskuksen samaan aikaan, pitää valita mitä seurataan.

Ilmatieteen laitoksen yksikkö tekee yhteistyötä amerikkalaisen Atlas-yrityksen kanssa.

– Kyse on datan vastaanottopalvelusta. Vastaanotamme korealaisen satelliitin tietoa, jota käytetään Yhdys- valtain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA:n säämalleihin.

Toinen vastaava yhteistyökuvio on Euroopan sääsatelliittijärjestö EUMETSATin kanssa kiinalaisen HAIYANG-2A:sta saatavan datan vastaanotossa.

Kaikkea sopivasti taitava

Tavoitan operointihuoneesta suunnittelija Hanne Suokanervan. Hän näyttää tietokoneruudulta scatter plot -kuvion, joka tärisee veikeästi. Joku satelliitti ylittää siis parhaillaan tutkimusasemaa.

– Tulin Sodankylään kesätöihin vuonna 2001, ja sillä tiellä olen.

Suokanerva on kotoisin Pelkosenniemeltä, jossa myös asuu.

– Opiskelin Rovaniemen ammattikorkeassa avaruustekniikkaa. En ole uravalintaa katunut: saan tehdä mielenkiintoista ja monipuolista työtä, johon sisältyy ongelmanratkaisua.

Suokanerva on tehnyt satelliittivastaanottohommaa kuutisen vuotta, mutta vastaa myös muista mitta- laitteista sekä päivittää yksikön nettisivuja.

– Tiedän monesta asiasta paljon pintaa, siinä mielessä on tullut laaja kokemus. Nykyinen työnkuva sijoittuu johonkin teknikon ja tutkijan väliin, sillä teen enemmän kuin ylläpitoa, ja autan tuottamaan dataa.

Tänään Hanne Suokanerva hoitaa satelliittikuvatilauksia ja prosessoi tulvakuvia.

– Eilen olin kaivamassa lumikuoppaa, josta mitataan muun muassa lumensyvyyttä ja kidekokoa. Jos saisi itse toivoa, niin työstä voisi olla nykyistä vielä suurempi osa satelliittidatan prosessointia, vaikka ei minulla mitään kuoppiakaan vastaan ole.

Erityisesti Suokanerva arvostaa työporukkaa ja työn joustavuutta.

– Nykyään olemme verkostoituneet Helsingin yksikköön, ja aina löytyy joku, jonka kanssa voi keskustella. Voin tehdä tarvittaessa myös etätöitä, ja loma-ajat on voinut sopia joustavasti.

Kesälomansa Hanne Suokanerva viettää syyskuussa poronhoitotöissä miehensä apuna.

Luonto on ollut pienestä asti minulle iso osa elämää. Kaikista tärkeintä on elämästä nauttiminen ja luonnossa liikkuminen, joka auttaa pääsemään rauhalliseen mielentilaan.