Koronakisat keväällä 2020. Joensuulainen tuotantotekniikan insinööri Kimmo Turunen muistaa haastavimman hetkensä ampumahiihdon maailmancup-tapahtumien kilpailunjohtajana.

Hän ei ole unohtanut, kuinka maaliskuun 12. päivänä tapahtumajohto seurasi hallituksen tiedotustilaisuutta ja näki samalla, kuinka yleisöä saapui Kontiolahden ampumahiihtostadionille.

– Pääministeri ilmoitti, että yli 500 henkilön yleisötilaisuudet perutaan. Rajoituksen voimaantulon ajankohtaa ei kuitenkaan määritetty. Tulkitsimme lopulta, että ohje otetaan käyttöön välittömästi, Turunen sanoo.

Järjestäjät joutuivat ohjaamaan paikalle jo saapuneet katsojat ulos ja sulkemaan kisa-alueen portit.

Tasalaatuinen latu tärkein

Nyt Turusen katse on maaliskuun alun kisarupeamassa.

Suomalaiset ovat kauden ensimmäisissä kisoissa kivunneet jo useamman kerran palkintosijoille. Kotikisoihin valmistaudutaankin iloisissa tunnelmissa.

Turusen ja hänen tiiminsä tehtävänä on vastata kilpailun teknisestä toteutuksesta. Tärkeintä on onnistua latuhuollossa ja tarjota tasavertaiset olot.

– Yhdessä startissa voi olla yli sata kilpailijaa. Kaikkein pahin tilanne on, jos olot muuttuvat ja urheilijat joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan.

Ampumahiihdon maailmancupia on järjestetty Pohjois-Karjalan Kontiolahdella vuodesta 1990. Kaksi kertaa Joensuun kupeessa on kisattu maailmanmestaruuksista, viimeksi vuonna 2015.

– Kesällä haemme vuoden 2031 MM-kisoja. Ne olisivat iso juttu suomalaiselle ampumahiihdolle ja kymmenien miljoonien piristysruiske yhteiskuntaan.

Lunta on luotava

Lumesta – tai sen puutteesta – on tullut keskeinen kysymys myös ampumahiihdossa.

– Esimerkiksi vuoden 2024 MM-kisoissa Tšekin Nové Městossa ei ollut lainkaan luonnonlunta, ja kaikki tehtiin varastoidusta tykkilumesta, Turunen kertoo.

Tämän talven maailmancup-kausi koostuu yhdeksästä tapahtumasta eri puolilla Eurooppaa. Kilpailu järjestämisoikeuksista käy kuumana kisapaikkakuntien kesken.

Lumivarmuus on ollut Kontiolahden vahvuus. Siksi Kansainvälinen ampumahiihtoliitto IBU on usein myöntänyt Suomeen nimenomaan marras-joulukuulle ajoittuvan kauden avauskilpailun.

– Olemme tykittäneet joka vuosi 50 000–70 000 kuutiota lunta kesän yli varastoitavaksi seuraavaa talvea varten. Etenkin alkukaudesta säiden arvaamattomuus on nykyään osa lajia, Turunen sanoo.

– Hyvällä tuurilla lunta voi tulla jo marraskuussa, mutta käytännössä meilläkään maailmancupia ei enää tehdä ilman lumetusta.

Pohjoisesta sijainnista on edelleen etua, sillä pakkasesta ei ole ollut pulaa.

– Lumetuksen teho on kaksin–kolminkertainen, kun pakkasta on reilusti. Keski-Euroopassa tykit joudutaan usein käynnistämään heti, kun lämpö laskee alle nollan.

Tytär vei mennessään

Turunen päätyi ampumahiihdon pariin tyttärensä kautta.

– Koulussa järjestettiin ampumahiihdon lajiesittely, ja tyttö pääsi kokeilemaan optista ekoasetta. Hän ehdotti, että voisi osallistua ampumahiihtokerhoon.

Laji vei mennessään sekä isän että tämän molemmat tyttäret.

– Aika nopeasti olin osa MM-kisojen stadionryhmää ja tykästyin myös järjestäjän tehtäviin.

Vuosien varrella Turunen on ollut rakentamassa maailmancup-tapahtumia Kontiolahden Urheilijat ry:n puheenjohtajana. Nykyisin hän on Suomen Ampumahiihtoliiton varapuheenjohtaja ja kiertää kansainvälisissä kilpailuissa IBU:n tuomarina.

Tausta auttaa nykytyössä

Ennen ampumahiihtoa Turunen työskenteli komponenttivalmistaja Lite-On Mobile Corporationilla ja lääkeannostelu- ja diagnostiikkalaitteita valmistavalla Phillips-Medisizella.

– Ei insinööritaustasta ainakaan haittaa ole, Turunen sanoo.

Hän vertaa Kontiolahden ampumahiihtostadionille kuukaudeksi nousevaa kisakylää tehtaaseen, joka puretaan tapahtuman jälkeen. Uusi ja paranneltu versio pystytetään seuraavassa tapahtumassa.

Työ on pitkälti ennakointia, tekniikan testaamista, aikataulujen hallintaa, ongelmien ratkomista ja asiakaspalvelua.

Muurahaisia maaliskuussa

Maaliskuun alussa käynnistyvää tapahtumaa on tekemässä noin 600 talkoolaista.

– Onhan tämä kuin muurahaispesä, kun paikalla on yli 20 maan maajoukkueet huoltajineen, IBU:n edustajat, ajanottopalvelut ja noin sata tv-lähetysten teknikkoa. Kaikki haluavat päästä tekemään omaa työtään ilman odottelua.

Kisapäivät ja niitä edeltävät valmistelut tarkoittavat Turuselle neljää viikkoa, jolloin mielessä ei pyöri muu kuin ampumahiihto.

Usein stadionille ensimmäisenä saapuvan ja viimeisten joukossa poistuvan kilpailunjohtajan yöunet jäävät viiteen tuntiin.

– Silmäpussit näkyvät naamalla, mutta lyhyen jakson voi olla vaikka aidanseipäänä.

Kahden radion loukku

Kilpailujen aikana Turunen liikkuu kahden radiopuhelimen taktiikalla. Yhteen hän saa raportit kentältä. Toisella hän välittää olennaisen tiedon eteenpäin.

– Yhteysupseerina tiivistän kilpailun tapahtumat tuomaristolle. Jos sääntörikkomuksia sattuu, niitä selvitellään.

Ampumahiihto on yksi seuratuimpia talviurheilulajeja etenkin Keski-Euroopassa. Kansainvälisen ampumahiihtoliitto IBU:n sosiaalisen median kanavilla oli viime kaudella yli 280 miljoonaa seuraajaa.

Tuoko laaja näkyvyys tutinaa punttiin?

– Pientä kutinaa on ennen ensimmäistä starttia. Mutta olen melko huono jännittämään.

Turunen selittää jännittämisen puutetta myös taustajoukkojen kokemuksella.

– Pitkäaikaisimmat tekijämme ovat olleet mukana jo 1990-luvulla. Kun ihmiset löytävät toisensa ja osaaminen on kunnossa, porukan toimintakyky säilyy myös vaikeissa tilanteissa. Kuten kävi koronakeväänäkin.