Porilainen ympäristöteknologian YAMK-insinööri Arttu Tuominen on yksi maan eturivin dekkarikirjailijoista. Kirjoja on vuoden 2015 esikoisteoksen jälkeen syntynyt yhdeksän. Kirjoja on toistaiseksi käännetty kuudelle kielelle, ja tunnustusta on herunut palkintojen muodossa Suomen lisäksi Tanskasta, mutta Tuominen ei edelleenkään ole heittäytynyt päätoimiseksi kirjailijaksi.

Tuomisella on siviilivirka Porin kaupungin ympäristöinsinöörinä. Haastattelussa hän tunnustautuu turvallisuushakuiseksi ihmiseksi, jolle ainakin toistaiseksi on riittänyt kirjailijan ammatin kokeileminen eri mittaisten virkavapauksien turvin. Viimeisin ja pisin, kahden vuoden virkavapaus päättyy syksyllä.

– Iso haave on elättää itsensä kirjailijana, mutta ainakaan vielä ei ole ollut sen aika. Ammatin ja digitaalisessa maailmassa itse kirjan ympärillä on paljon epävarmuutta, hän perustelee.

Suurin osa Tuomisen dekkareista on kirjoitettu päivätyön ohessa. Hän valmistui vuosituhannen vaihteen jälkeen Turun ammattikorkeakoulusta ympäristönsuunnittelijaksi. Jatko-opintojen jälkeen työ löytyi Porin kupeesta Ulvilasta, jossa Tuominen toimi ympäristötoimenhoitajana yhdeksän vuoden ajan ennen siirtymistään Porin kaupungille.

Järjestelmällisyys on hyve

Esikoisteostaan Tuominen alkoi kirjoittaa vuonna 2012. Perheeseen syntyi samoihin aikoihin nopeaan tahtiin kolme lasta, joten työn, kirjoittamisen ja perhe-elämän yhteensovittaminen vaati suunnitelmallisuutta.

– Olin lapsena päättänyt ryhtyväni kirjailijaksi, mutta kun ryhdyin tekemään haaveestani totta, päätin, että kirjoittaminen ei saa olla lapsiltani pois. Ilta ja yö olivat minun aikaani, Tuominen muistelee.

– Ensimmäinen kirjani on kirjoitettu iltaisin sen jälkeen, kun lapset olivat nukahtaneet.

Tuomisen kirjoitusprosessi on kuin raiteillaan kulkeva juna. Työn ohessa tekstiä syntyy joka päivä 500 sanaa, virkavapaalla määrä nousee tuhanteen. Tavoitteesta ei tingitä missään oloissa.

– Päivän päätteeksi kirjoitan päivän aikana syntyneiden sanojen määrän vihkoon. Joku voi pitää tapaani kirjoittaa pakkomielteisenä, mutta minulle se sopii.

Suunnitelma aloittaa työn

Dekkarin kirjoittaminen alkaa yksityiskohtaisella kirjallisella suunnitelmalla, jonka pituus voi olla jopa 15 sivua.

– Kun se on valmis, yritän kirjoittaa ensimmäisen version nopeasti. Sen jälkeen alkaa projektin nautinnollisin vaihe, tekstin editointi, jonka aikana tarina voi muuttua vielä paljonkin. Voin poistaa kokonaisia lukuja ja kirjoittaa kohtauksia uusiksi, Tuominen kertoo.

Työn edistymistä auttaa Tuomisen keskittymiskyky, kyky sulkeutua ympärillä olevan maailman ulkopuolelle.

– Voi kirjoittaa miltei missä tahansa. Käytän jokaisen tyhjän hetken ja tilaisuuden kirjoittamiseen.

Porissa sattuu ja tapahtuu

Tuominen on syntynyt ja kasvanut Porissa, joten on luontevaa, että hänen kahden dekkarisarjansa päähenkilöiden työpaikaksi on valikoitunut Porin poliisilaitos. Osa kirjojen aiheista on löytynyt Tuomisen työelämästä: kahdessa dekkarissa rikospoliisit ratkovat ympäristörikoksia, joilla on vahva yhteys todellisiin tapahtumiin.

– Kirjailijan tehtävä on kysyä ”mitä jos?”. Ympäristö ja ympäristöteknologia tarjoavat dekkarikirjailijalle tässä mielessä paljon aiheita, veneilystä, kalastuksesta ja luonnossa liikkumisesta pitävä Tuominen sanoo.

Syntyperäiselle satakuntalaiselle Tuomisen dekkarit tarjoavat oivallisen retken kotiseudun maisemiin. Henkilöt ovat inhimillisiä ja eläviä. Erityisen hienovaraisesti hän käsittelee laitapuolen kulkijoita: Tuomisen kirjoissa ihmiset eivät ole vain hyviä ja pahoja vaan jotakin siltä väliltä.

– Sellaistahan elämä on. Ihmisissä on puolensa, joskus on silkkaa sattumaa, kummalle puolelle lain määrittelemää rajaa he asettuvat ja miten he siellä elämäänsä elävät, Tuominen kuvaa.