Joukko sopimusvalmistajia kiertää hallissa seisovaa, lähes valmista tiehöylää ja keskustelee kehityskohteista. Jäähdytysjärjestelmästä olisi tarjolla paranneltu versio, ja nyt mittaillaan sille varatun kotelon kokoa. Vieraat ovat tuttuja kävijöitä Veekmasin tuotantotiloissa Kiteellä.

– Aina kun tehdään muutoksia tiehöylään ja huomataan, että ratkaisu oli vanhaa parempi ja toimii käytännössä, niin kyllähän siitä aina uutta virtaa saa, sanoo tekninen insinööri Petteri Pirhonen.

Uusimmissa tiehöylissä on muun muassa automaattinen lumistoppari. Emäterän päässä oleva lisälaite pitää lumen höylässä liikenneympyröissä ja vapauttaa sen maantien alkaessa.

– Mekaanisessa versiossa aktivoimisessa meni noin viisi sekuntia, kun nyt siinä kestää noin sekunnin. Isosta ajastahan ei ole kysymys, mutta kun se toistetaan 200–300 kertaa työvuoron aikana kaupungissa, niin parannus säästää kuljettajan huomiota siihen, missä emäterä kulkee.

Muut parannukset liittyvät esimerkiksi toimintojen automatisoimiseen, sähköjärjestelmien yksinkertaistamiseen ja diagnostiikan kehittämiseen. Näin viat pystytään rajaamaan entistä paremmin etäyhteydellä ja vikojen korjaaminen helpottuu.

– Kävin juuri viikon työreissulla Norjassa kahdella asiakkaalla. Asiakkaita palvellaan tarvittaessa myös ulkomailla, Pirhonen kertoo.

Tiehöylän ajaminen on insinöörille tuttua. Kehityksessä pyritään tekemään kaikesta ohjaamisesta mahdollisimman helppoa.

– Ohjaaminen onnistuu samoista ohjaussauvoista kuin millä terääkin ohjataan, joten käsien ei tarvitse hyppiä sauvojen ja ratin välillä.

Auraus keskittyy valtaväylille

Moni valittaa, että tiet tai kadut aurataan huonosti. Tiehöyliä on vuosikymmenen saatossa vähennetty ja korvattu monitoimisilla työkoneilla.

– Kyllä auraus on kehittynyt mutta vain valtaväylillä. Pienemmille teille ei riitä hoitoa. Varsinkin soratiet ylläpidetään traktorikalustolla, ja ylläpitoraha kuluu monttujen lanaamiseen sen sijaan, että korjattaisiin niiden syy eli tien muoto, Pirhonen summaa.

Tiehöylällä on etunsa tienhoidossa ja -rakentamisessa. Työkone kääntyy ketterästi, koska renkaiden lisäksi runko taipuu. Höylä näkyy lähes esteettömästi kuljettajalle, joten hän pystyy poistamaan tarkasti lumen ja irrottamaan polanteet.

– Terä saadaan säädettyä niin, että mukulakivikadulla ei vahingoiteta kiviä ja asfaltilla painetaan terä taas asfalttia vasten.

Tiehöylään saa runsaasti lisävarusteita, kuten lumistopparin ja sivuauran. Vaikka pääsääntöisesti lumiaura on kehitetty talvikäyttöön, siihen saa kesällä yhdistettyä vesakkoleikkurin piennarten siistimiseen ja karhelevittimen sorateiden tasoittamiseen.

Aurat kelpaavat käytettynäkin

Tiehöylien markkina on suhteellisen pieni. Veekmasin tuotannosta noin 80 prosenttia menee vientiin, lähinnä muihin Pohjoismaihin. Koneita valmistuu vuosittain 10–15.

Yhden työkoneen käyttöikä on yleensä 15–20 vuotta, minkä jälkeen omistaja usein teettää perusteellisen huollon ja myy koneen yksityiselle toimijalle. Kone voi toimia jatkokäytössä yhtä kauan kuin siihenkin asti.

– Kunnat saattavat vaihtaa uuteen malliin nopeasti, koska niiden pitää päästä tiettyihin päästötavoitteisiin. Uudessa mallissa on ajanmukaisen päästönormin mukainen moottori, Pirhonen kertoo.

Veekmasilla on töissä viisitoista henkeä. Lisäksi tiloissa työskentelee päivittäin puolentusinaa alihankkijaa. Talossa tehdään omana työnä suunnittelu, kokoonpano, tekninen tuki sekä myynti ja markkinointi. Komponentit ja hitsaukset tilataan ulkopuolelta.

Yhtiön perusti Esa Halttunen vuonna 1982. Hän aloitti tiehöyläurakoitsijana 1970-luvun alkupuolella, rupesi korjaamaan ruotsalaisia tiehöyliä ja toi lopulta oman mallinsa markkinoille 1990-luvun alussa. Tällä vuosituhannella yrityksellä on kaksi tuotehaaraa: tiehöylät ja kaivostiehöylät.

Tehdas on ainoa tiehöylien valmistaja Pohjoismaissa, mutta esimerkiksi Caterpillarilla ja Komatsulla on kilpailevia tuotteita. Kotimaassa kuntien kalustohankinnassa aurauskalusto painottuu koneiden lukumäärässä mitattuna auralla varusteltuihin pienkuorma-autoihin ja pyöräkuormaajiin.

– Tiehöylä on uniikki työkone eikä se kilpaile pyöräkuormaajien, kevytkuorma-autojen tai lanojen kanssa, painottaa toimitusjohtaja Sanna Halttunen.