Viime joulukuussa YTN:n syyskokous valitsi järjestön uudeksi puheenjohtajaksi Insinööriliiton puheenjohtajan Samu Salon. Hän seurasi tehtävässä pitkään toiminutta Tekniikan Akateemiset TEKin Teemu Hankamäkeä, joka valittiin järjestön neuvottelupäälliköksi ja varapuheenjohtajaksi.

– YTN:n päätehtävä on tehdä työehtosopimuksia jäsenillemme. Niiden merkitys kasvaa koko ajan, sillä sopimuksiemme piiriin tulee lisää työntekijöitä vuosittain, Salo sanoo.

– Olemme vastuussa yhä useamman suomalaisen työehdoista, ja sitä vastuuta meidän pitää kantaa.

Salon mielestä YTN on otettava uusi vaihde työehtojen valvonnassa. Vuodesta toiseen työnantajapuoli tiukentaa linjaansa, YTN:n on kyettävä vastaamaan siihen. Myös yrityskohtaiset työehtosopimukset kasvavat määrällisesti.

– Edustan sitä näkemystä, että YTN:llä on oltava nykyistä tiukempi linja. Hyvinä aikoina tehtyjen sopimusten pitää kantaa läpi aikojen ja kestää myös hetket, jolloin joudumme mahdollisesti jotain olemassa olevaa vaihtamaan johonkin meille tärkeään tavoitteeseen, Salo selventää.

– Vuosikymmenen loppupuolella toimintaympäristö on todennäköisesti jälleen muuttunut ja meidän on muodostettava etukäteen näkemyksiämme erilaisiin skenaarioihin.

Tämän vuoden tehtäviksi Salo listaa yrityskohtaisen työehtosopimusten yhteiset pelisäännöt, luottamushenkilöiden koulutuksien sisältöjen läpikäynnin sekä luottamushenkilöiden valmiuksien kasvattamiseen neuvotteluihin työnantajien kanssa.

Neuvottelukumppani haussa

Työmarkkinat ovat koko 2000-luvun olleet enemmän tai vähemmän murrostilassa. Pääsyynä on työnantajien haluttomuus keskitettyyn sopimustoimintaan.

Myös Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa näkyy vahvasti halu lisätä paikallista sopimista.

– Moni puhuu paikallisesta sopimisesta, mutta ei ehkä ymmärrä sen luonnetta. Sopimisessa on kaksi osapuolta ja lähtökohtana on, että on jokin yhteinen intressi ja molemmilla on halu sopia, Hankamäki sanoo.

– Paikallinen sopiminen on hyvä työkalu, mutta ei mikään hopealuoti. Sellaista ajattelua on, että kun sitä saadaan lisää, niin sitten Suomella alkaa heti mennä hyvin, Hankamäki kritisoi.

Vakauden ja ennustettavuuden lisäämiseksi työmarkkinajärjestöt ja hallitus yrittivät hahmotella kolmikantapohjalta uudenlaista työmarkkinamallia, mutta keskustelut katkesivat joulukuussa.

Muuttuva ympäristö vaativa

Jatkuva työmarkkinaturbulenssi edellyttää toimijoilta sopeutumiskykyä ja ketteryyttä, ja näille ominaisuuksille näyttää tulevaisuudessa olevan entistä enemmän tarvetta.

– Strategisiin tavoitteisiimme on kirjattu, että YTN on tehokas sopimusosapuoli kaikissa tilanteissa sekä pystyy tarvittaessa joustavasti muuttamaan toimintatapaansa. Ja muutaman viime vuoden aikana tasapainoilu valtakunnallisten ja paikallisten ratkaisujen välillä on muuttanut toimintaympäristöä merkittävästi, Hankamäki sanoo.

Aloilla, joilla valtakunnallista työehtosopimusta ei ole tai tes ei ole yleissitova, YTN:n on kyettävä yrityskohtaiseen sopimiseen. Yksi esimerkki muutoksesta on tietoala, jonka työehtosopimuksen yleissitovuus raukesi pari vuotta sitten.

Alalla on työehtosopimus, mutta sitä ei ole pakko noudattaa järjestäytymättömissä yrityksissä. Aika moni lähtikin yrityskohtaisen sopimisen tielle, ja nyt yritysten työehtosopimuksia on pian parikymmentä.

– Sopimusten ehdoista ja palkankorotuksista on melko hyvin päästy yhteisymmärrykseen, koska alalla on mennyt lujaa ja osaavalle työvoimalle on kysyntää. Jollain muulla toimialalla tilanne voisi olla toinen, Hankamäki pohtii.

Henkilöstöedustajat vartijoina

Kollektiivisen sopimisen hyödyistä ylemmille toimihenkilöille todistaa myös tilastotieto palkkojen kehityksestä.

– Uusimman YTN-datan mukaan työehtosopimusaloilla suurempi osa vastaajista kertoo palkkansa nousseen verrattuna sopimuksettomiin aloihin, kertoo YTN:ssä toimiva tutkija Tuunia Keränen.

YTN-data on vuosittainen tutkimus, joka kartoittaa YTN:n jäsenten työmarkkina-asemaa, suhtautumista työhön ja työnteon tapoja. Yksi selvästi näkyvä muutostrendi on Keräsen mukaan etätyön lisääntyminen, jota koronapandemia osaltaan vauhditti.

– Vuonna 2021 yli puolet vastaajista kertoi tekevänsä etätyötä vähintään 3–4 päivää viikossa. Vain joka kymmenes vastaaja kertoi, ettei tee lainkaan etätyötä.

Etätyö luo myös uusia haasteita paikalliselle edunvalvonnalle, kun luottamushenkilöt eivät fyysisesti kohtaa työntekijöitä, joita he edustavat, ja lisäksi monilla yrityksillä on useita eri toimipisteitä.

Toisaalta työmarkkinanäkymät ja yrityskohtaisten työehtosopimusten yleistyminen viittaavat siihen, että henkilöstöedustajia tarvitaan entistä enemmän, ja heidän kouluttamisensa vaatii YTN:ltä lisäpanostusta.

Järjestöillä eri roolit

YTN perustettiin aikanaan siitä syystä, että yksityisten alojen ylemmät toimihenkilöt kokivat keskusjärjestö Akavan keskittyvän liikaa julkiseen sektoriin.

Nykyään YTN:n ja Akavan välinen roolijako on varsin selkeä, kun keskusjärjestöjen rooli on supistunut.

– Neuvottelemme työehtosopimukset ja pidämme yllä henkilöstöedustajien verkkoa, kun taas Akava tekee lainsäädäntövaikuttamista jäsenliittojen puolesta ja esimerkiksi eläkejärjestelmään liittyvää edunvalvontaa, Hankamäki määrittelee.

Yhteistyö auttaa kaikkia

Työmarkkinoiden myllerryksessä tarvitaan tiivistä yhteistä pohdintaa työelämän kehittämiseksi, arvioi Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren.

– Yksi parhaita esimerkkejä keskusjärjestön ja neuvottelujärjestön toimivasta yhteistyöstä oli perhevapaauudistus, Löfgren näkee.

Keskusjärjestö voi tukea neuvottelujärjestöä myös tuottamalla tietoa. Akava muun muassa selvittää tulorekisterin avulla kaikkien palkansaajien ja erikseen korkeakoulutettujen kuukausittaiset palkkakehitysindikaattorit.

Lisäksi AkavaWorks alkaa julkaista kustannuskilpailukykyindikaattoria, joka perustuu Suomen Pankin metodiin sekä Euroopan komission tilastoihin ja talousennusteisiin.

– Vertailutietoa voi käyttää työehtoneuvottelujen taustamateriaalina tai kuvaamaan akavalaisten työn taloudellista arvostusta työmarkkinoilla, Löfgren sanoo.

Hankamäki listaa kolme asiaa, jotka ovat neuvottelujärjestön näkökulmasta tärkeimmät Akavan liittoja yhdistäviä tavoitteita.

– Puolustetaan palkankorotusten prosenttilinjaa ja ansiotuloverotuksen keventämistä sekä sitä, että koulutuksesta saisi lisää liksaa.