Kaksi kolmesta insinööristä on työhönsä melko tyytyväisiä ja viidennes erittäin tyytyväisiä. Tyytyväisyyden ohella koetaan kuitenkin myös yleisesti työstressiä.

Työtyytyväisyydellä tarkoitetaan työn tekemiseen liittyvää myönteistä tunnetilaa ja näkemystä omasta työstä ja sen merkityksellisyydestä. Puutteet työhyvinvoinnissa ilmenevät puolestaan työstressinä ja uupumuksena.

Työstressi on tilanne, jossa työn vaatimukset tuntuvat liian suurilta suhteessa käytettäviin voimavaroihin. Pitkään jatkuessaan työstressi altistaa työuupumukselle. Työtyytyväisyyttä, työhön liittyviä voimavaroja sekä työn kuormitustekijöitä on kartoitettu osana Insinööriliiton työmarkkina- tutkimuksia.

Työmarkkinatutkimusten tulosten perusteella kaikkein tyytyväisimpiä työhönsä olivat johdon ja ylemmän keskijohdon tehtävissä työskentelevät insinöörit. Heistä useampi kuin joka kolmas oli erittäin tyytyväinen, kun asiantuntijoiden kohdalla vastaava osuus oli noin viidennes ja toimihenkilöillä viisitoista prosenttia.

Korkeamman asematason tehtäviin sisältyy usein mahdollisuus tehdä itsenäisesti työtä koskevia päätöksiä ja vaikuttaa työn sisältöön, mikä puolestaan edistää työtyytyväisyyttä ja -hyvinvointia.

Osaamisen hyödyntäminen tärkeää

Useampi kuin joka toinen insinööri koki, että voi hyödyntää työssään omaa osaamistaan täysin. Kolmannes katsoi, että pystyi hyödyntämään osaamistaan jossain määrin.

Puolet insinööreistä oli täysin samaa mieltä siitä, että työssä oli mahdollista kehittyä. Kahdeksan kymmenestä insinööristä piti työnsä sisältöä täysin tai jokseenkin motivoivana ja yhtä suuri osuus koki työnsä tavoitteet selkeinä.

Esimiehen ja työyhteisön tuki koettiin täysin riittäväksi sitä harvemmin, mitä iäkkäämmästä vastaajasta oli kyse. Nuorimmassa ikäryhmässä esimiehen tukea piti täysin riittävänä neljä kymmenestä insinööristä, kun kuusikymmentä vuotta täyttäneistä tätä mieltä oli vain kolmannes.

Nuorimpien, alle 30-vuotiaiden insinöörien kokemukset työhön liittyvistä voimavaroista poikkesivat muiden insinöörien kokemuksista. Nämä työuraansa aloittelevat insinöörit kokivat muita harvemmin työnsä motivoivana ja näkivät mahdollisuutensa hyödyntää osaamistaan hieman vähäisempänä kuin muut.

Uran alkuvaiheessa työtehtävät eivät ehkä aina olekaan niin haastavia, kuin vastaajat toivoisivat. Toisaalta alle 30-vuotiaat insinöörit kertoivat muita vastaajia useammin saavansa riittävästi tukea esihenkilöltään ja työyhteisöltään.

Työn sirpaleisuus kuormittaa

Vaikka työhön ollaan tyytyväisiä, työn aiheuttama stressi on insinöörien keskuudessa yleistä. Lähes joka viides insinööri kertoi kokeneensa melko paljon tai erittäin paljon työhön liittyvää stressiä. Lisäksi neljä kymmenestä on kokenut stressiä jonkin verran.

Kaikkein eniten työstressiä oli 30–39-vuotiailla insinööreillä. He myös kokivat muita useammin työtehtävänsä liian vaativiksi.

Joka toinen 30–39-vuotiaista ilmoitti työmääränsä olevan ajoittain tai jatkuvasti liian suuri. Osaltaan tämän ikäryhmän kuormittuneisuutta selittänevät myös työelämän ulkopuoliset tekijät kuten elämän ruuhkavuodet sekä haasteet perhe-elämän ja työn yhteensovittamisessa.

Työn sirpaleisuus ja jatkuvat keskeytykset olivat kuormittaneet joka toista insinööriä. Lähes yhtä moni koki työtehtävien epätasaisen jakautumisen työpaikalla rasittavaksi. Neljä kymmenestä insinööristä kertoi kuormittuvansa jatkuvasti kasvavista työhönsä liittyvistä vaatimuksista.

Yhtä moni joutui ainakin toisinaan venyttämään työpäiväänsä, jotta saisi työnsä tehdyksi.

Nuorimmassa, alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä kuormittavista tekijöistä ja stressistä kärsittiin muita ikäryhmiä harvemmin. He kokivat työtehtävät kuitenkin muita useammin yksitoikkoisiksi ja vaikutusmahdollisuudet työn sisältöön vähäisiksi.

Hyvinvointia lisätään yhteistyössä

Työnhyvinvoinnilla on todettu olevan vaikutuksia paitsi työssä jaksamiseen myös työn tuottavuuteen ja tuloksellisuuteen.

Hyvinvoinnin edistäminen onkin tärkeää sekä työnantajan että työntekijän kannalta. Eri-ikäiset insinöörit painottivat vastauksissaan monenlaisia keinoja hyvinvoinnin parantamiseksi.

Alle neljäkymmentävuotiaat insinöörit pitivät osaamisen kehittämistä ensisijaisena keinona hyvinvoinnin kasvattamiseksi, kun sitä vanhemmat painottivat työmenetelmien ja -välineiden kehittämistä. Viisikymmentä vuotta täyttäneiden insinöörien vastauksissa puolestaan korostui organisaation vuorovaikutuksen merkitys työhyvinvoinnin lisäämisessä.

Työnjaon selkiyttäminen oli tärkeää kaiken ikäisille.