Suomalainen työeläkejärjestelmä on kuusikymppinen; sitä on toki uusittu matkan varrella.

– Eläkejärjestelmä on valtavan iso osa suomalaista sosiaaliturvaa ja hyvinvointivaltiota, kuvailee Eläketurvakeskuksen (ETK) toimitusjohtaja Mikko Kautto.

– Eläkejärjestelmä voi hyvin eikä hyvinvointivaltion alasajo tältä osin ole todennäköinen.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa murehditaan usein eläkeläisten toimeentuloa tai sitä, että puututaan eläkkeisiin.

– Maksussa oleviin eläkkeisiin ei kuitenkaan ole juurikaan tehty pysyviä heikennyksiä. Viimeksi 1990-luvulla niihin on tehty indeksimuutos, Kautto kertoo.

Hänen mukaansa eläkkeensaajiin kohdistuneet muutokset ovat hyvin pieniä, jos niitä vertaa muutoksiin, joita on tehty tuleviin eläkkeisiin.

Eläkettä pidettiin jälkipalkkana

Kauton mukaan puhe jälkipalkasta oli vallalla 1980-luvulla. Ajateltiin, että maksamalla eläkemaksua luovuttiin hetkellisesti osasta palkasta, jonka saa takaisin eläkkeellä.

– Moni päätteli, että koko eläke on itse maksettu.

Näin ei kuitenkaan ole. Nyt työssä olevat maksavat suurimman osan eläkkeellä olevien eläkkeistä, ja näin on ollut koko työeläkejärjestelmän voimassaolon ajan.

Neljäkymmentä vuotta sitten eläkkeellä oloaika oli alle 10 vuotta, ja maksutaso oli paljon nykyistä alempi. Nykyisin eläkeaika kestää yli 20 vuotta.

Kritiikkiä eläkejärjestelmää kohtaan esittävät myös nuoremmat sukupolvet. Heille on tarjolla suurempia eläkemaksuja ja korkeampaa eläkkeellä jäämisikää.

– Ikärakenne on epätasapainossa, kun syntyvät ikäpolvet ovat entistä pienempiä ja toisaalta aiemmat sukupolvet elävät entistä vanhemmiksi, Kautto muistuttaa.

Vuosi aikaa uudistaa

Viime syksynä käynnistyi tuorein eläkeuudistuksen valmistelu. Takaraja on vuoden kuluttua tammikuussa.

Nykyisen hallitusohjelman sisältyvän uudistuksen tekoon osallistuvat tuttuun tapaan työmarkkinajärjestöt. Jos ne eivät löydä keskenään yhteistä ratkaisua, hallitus ottaa asian omiin käsiinsä ja valmistelee uudistuksen itsekseen.

– Syntyvyyden lasku, huoltosuhteen heikkeneminen ja heikko talouskasvu haastavat eläkejärjestelmän rahoituksellista kestävyyttä pitkällä aikavälillä, Kautto sanoo.

Uudistuksen on tarkoitus vahvistaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä noin 0,4 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen, mikä vastaa noin miljardia euroa.

Kauton mukaan tavoite on perusteltavissa Eläketurvakeskuksen laskelmilla. Yksityinen sektori maksaa suurimman osan eläkemaksuista, ja siinä on nostamispaineita. Nousupaine oli edellisessä ETK:n kestävyyslaskelmassa noin yksi prosenttiyksikkö.

Tällä hetkellä työeläkemaksu on 24,4 prosenttia; työnantajan osuus on noin 17 prosenttia ja työntekijöiden 7–8 prosenttia.

– ETK:n peruslaskelman perusteella 25,3 prosentin suuruisella maksutasolla asia olisi hoidettavissa, Kautto sanoo.

Yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän osuus olisi tällöin noin 700 miljoonaa euroa. Loput eli noin kolmannes olisi julkisen sektorin eläkejärjestelmien vastuulla.

Kautto selventää, että rahoituskestävyyttä voi parantaa muutenkin kuin maksua nostamalla. Toteutuessaan rahoitusratkaisu parantaisi koko julkisen talouden kestävyyttä.

Varojen riittävyys jatkossakin

Toisena tavoitteena uudistuksella on vakauttaa työeläkejärjestelmän tasapainoa, jotta maksutaso pysyy vakaana tulevaisuudessakin.

Hallitusohjelmaan on kirjattu keinoksi sääntöpohjainen vakautusmekanismi. Niitä on käytössä jo kaksi: elinaikakerroin ja eliniän nousu. Jos elinaika pitenee, alkavaa eläkettä pienennetään ja eläkkeen alkamisikä nousee.

Kautto huomauttaa, että on reilua, jos jokainen ikäluokka työskentelee ja on eläkkeellä suunnilleen samassa suhteessa. Nyt suhde on karkeasti 40 vuotta työssä ja 20 eläkkeellä.

– Jos elinaika pitenee vuodella, suhdeluku voi olla 40 vuotta plus kahdeksan kuukautta ja 20 vuotta plus neljä kuukautta. Nuoremmat sukupolvet elävät pidempään, Kautto havainnollistaa.

– Jos näyttää siltä, ettei elinikä ei pitenekään, myöskään eläkkeelle siirtymisikä ei kasva.

Pienemmät sukupolvet maksajina

Mikko Kautto sanoo, että eläkkeiden rahoituspohjan näkymä on heikompi kuin aiemmin. Töihin tulevat ikäpolvet ovat jatkuvasti pienentyneet, ja ansiokehitys on selkeästi heikentynyt verrattuna aikaan ennen finanssikriisiä.

– Vähempi määrä maksajia ja heikompi palkkakehitys tarkoittavat korkeampia eläkevakuutusmaksuja.

Kauton mielestä ei tarvitse kuitenkaan vajota epätoivoon. Työeläkejärjestelmä on rahastoiva. Eri lähteistä tulevat sijoitustuotot turvaavat eläkkeitä, jos epämieluisat skenaariot toteutuisivat. Sijoitustuottoja on mahdollista myös parantaa.

– Meneillään olevassa uudistuksessa halutaan miettiä keinoja, jotta suomalainen eläkejärjestelmä kestää pitkällä tulevaisuudessakin.