Seksuaalinen häirintä voi olla sanallista tai fyysistä, mutta kumpikaan ei kuulu työelämään.

– Sanallinen on sitä, että kiinnitetään ikävästi huomiota joko ulkonäköön tai johonkin osaan ihmisessä. Fyysinen on sitä, käydään käsiksi toiseen, selventää työelämäasiantuntija Sirkku Pohja YTN:stä.

Puhe voi olla seksuaalissävytteistä. Häirintä voi olla esimerkiksi naisten rintojen tai takapuolen koskettelua. Lähentelyä voi olla aina kohdatessa. Myös seksuaalissävytteinen vitsailua on häirintää.

Useimmiten häirinnän kohteeksi joutuvat nuoret naiset sekä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöt. Toki miehetkin kokevat seksuaalista häirintää. Yleisintä seksuaalinen häirintä on nuorilla naisilla, joilla työura on vasta alussa.

Pohja muistuttaa, että ihmiset ovat erilaisia. Siinä missä toiselle on ihan normaalia halata vähän vieraampaakin ihmistä, toinen voi järkyttyä sitä. Työyhteisössä on syytä puhua, mitkä ovat läheisyyden rajat ja turvallinen tila itse kullekin.

Häirintää aliarvioidaan

Kun seksuaalisen häirinnän kohteeksi kertoo tapahtuneesta työyhteisössä, hän voi saada vastaukseksi vähättelyä:

– Kuvittelet vaan tai taidat liioitella.

Joskus asiasta kertova joutuu naurunalaiseksi, mutta se on Pohjan mukaan aika harvinaista. Jos vastaanotto on edellä mainitun kaltaista, työpaikalla ei tunnisteta seksuaalista häirintää. Aiheesta ei ole puhuttu eikä ole luotu mallia, miten esihenkilön pitää toimia, jos hänelle kerrotaan ahdistelusta.

Häirintää pidetään yksilön ongelmana eikä yhteisön. Työpaikalla ei ole välttämättä avointa tai luottamuksen ilmapiiriä, jotta seksuaalinen häirintä otettaisiin vakavasti.

– Työpaikalla pitää keskustella seksuaalisesta häirinnästä, joka on kiellettyä suomalaisessa työelämässä, Pohja sanoo.

– On haluttava, että meidän työpaikallamme ei ole yhtään häirintää.

Ahdistelu pitää tunnistaa

Pohjan mielestä työpaikan on tarjottava koulutusta koko henkilöstölle ja johdolle. On uskallettava myöntää, että työyhteisössä on saattanut olla seksuaalissävytteistä ahdistelua, mutta sen pitää loppua.

Hän korostaa, että luottamushenkilöllä on tärkeä rooli työpaikalla erilaisissa ristiriitatilanteissa.

– Luottamushenkilöiden, työsuojeluvaltuutettujen ja työnantajan edustajien on yhdessä mietittävä toimintaohjeet, miten asia otetaan esille ja miten siihen suhtaudutaan, jos tilanteita ilmenee.

Kaikkien on myös ymmärrettävä toimintamallit.

Julkinen keskustelu on herättänyt

Monet naiset ovat kokeneet seksuaalista häirintää, mutta eivät ole tiedostaneet itse, mistä on kyse. Me too -keskustelu muutama vuosi sitten avasi useiden silmät.

Pidemmän työuran omaavat naiset eivät ole ehkä tunnistaneet, mistä on ollut kyse vuosia sitten eivätkä osanneet sanoittaa sitä, vaikka tilanne on jo aikoinaan tuntunut epämiellyttävältä.

– Jos valtaa pitävä ihminen syyllistyy seksuaaliseen häirintään, asiasta on vaikea kertoa, työelämänasiantuntija huomauttaa.

– Suomessa esimerkiksi erityisasiantuntijalle on aika pienet työmarkkinat. Jos hän nostaa häirinnän esille, se saatetaan kostaa, tavalla tai toisella.

Pohjan mielestä etenkin nuoren työntekijän saa helposti vaikenemaan, kun valtaa käyttävä varoittaa häirinnän kohdetta kertomasta asiasta eteenpäin. Tilanteet voivat olla rankkoja.

Häirintä tulee kalliiksi

Seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuvalle voi tulla monenlaisia seurauksia.

– Unettomuus ja ruokahaluttomuus heikentävät vastustuskykyä, mikä lisää tartuntatautien riskiä. Mielenterveys voi järkkyä. Ne voivat johtaa jopa työkyvyttömyyteen, Pohja listaa.

– Pitkät sairauslomat lisääntyvät. Osa voi sinnitellä töissä, mutta työn tuloksellisuus laskee.

Työnantajan pitää puuttua ja ottaa vastuu seksuaalisesta häirinnästä. Se on lainmukainen velvollisuus. Tutkimuksen vastaajien mukaan vastuu on laiminlyöty työpaikoilla.

Työyhteisöihin on luotava ilmapiiri, jossa voidaan puhua vaikeaksi koetuista asioista.

Jotta seksuaalinen häirintä tunnistetaan, siihen on oltava koulutusta. Joskus voi olla kertaluonteisia ylilyöntejä, jotka selviävät yhdellä keskustelulla. Jos ei ole mallia ratkaisukeinoksi, tilanne voi uusiutua.