Yhdeksän asiantuntijaa ahtautuu pieneen neuvotteluhuoneeseen ja nostaa lautaselleen rasiasta runebergintortun. Kukin istuutuu aloilleen, puhe vaikenee, ja hetken kuuluu pelkkää haarukoiden kilahtelua ja hiljaista mutustelua.

– Vähän pehmeää.

– Kaipaisi vähän punssia.

– Saisi manteli puraista vähän enemmän.

Kommentteja satelee entistä tiheämmin, kunnes koittaa hitaampien ja kokonaisvaltaisempien arviointien aika.

– Liian vähän sattumia, mutta muuten hyvä, lähemmäs nelosta antaisin.

– Aika liki nelosta joo.

Tänään suussa maistuu turkulaisen M-Bakeryn taidonnäyte. Koolla on Telesten runebergintortturaati. Pääkonttorilla Littoisissa raati arvioi useimmat yleisesti Varsinais-Suomessa saatavilla olevat tortut. Kerralla arvioidaan yksi torttu.

Hillosydän herättää kauhua

Raadin vetäjä Juhomiika Laineenkare kertoo, että vertailuun otetaan torttu noin 20 valmistajalta. Mukaan hyväksytään vain varsinaissuomalaisia, yleisesti saatavilla olevia valmistajia. Muiden maakuntien luomuksia ei täällä katsota hyvällä.

– Tunnen yhden torttuharrastajan pääkaupunkiseudulta. Hän tuo torttuja minulle ja minä hänelle. Hän pitää enemmän sikäläisistä ja minä täkäläisistä, Mikko Saario kertoo.

Vaikka kysymyksessä on perinneherkku, se kehittyy ajan myötä. Yksi valmistaja tarjoaa tortun mukana injektiolaitteen, jolla kostukkeen voi itse pursottaa tortun sisään. Toinen valmistaja taas pakkaa tortun muffinivuokaan.

– Jotkin valmistajat ovat aikaisemmin tehneet hillosydämen tortun keskelle. Yksi meistä tykkää siitä, mutta minun mielestäni se ei kuulu asiaan, Laineenkare sanoo.

Palkinto voi livetä alta

Finaaliin pääsevät vertailun kolme parasta, joita maistetaan uudelleen kaksoissokkotestillä. Alkukarsinnan menestynein tai edellisen vuoden voittaja saattaa hävitä finaalissa.

– Elämässä pitää olla pieni hallitsemattomuuden elementti, Laineenkare tuumii.

Tammikuun viimeisenä päivänä tämän vuoden voittajaksi valitaan Jokioisten Leivän ruunari. Jutun kuvauspäivänä arvosteltu M-Bakeryn torttu pääsi finaaliin mutta jää kolmanneksi.

Torttujen valmistuserät ovat aina hieman erilaisia, joten palkintopalli heiluu. Viime vuonna voitti Axon torttu. Vuonna 2021 Jokioisten Leipä voitti Piparipojallaan.

Arvostelussa noudatetaan mäkihyppymenetelmää, jossa raatilaisten paras ja huonoin arvosana poistetaan ja lopuista arvioista lasketaan tuotteen keskiarvo. Asteikko on yhdestä viiteen, neljäsosa-arvosanan tarkkuudella.

– Keskustelua herättävät muun muassa kostutuksen määrä, sen maku ja jakauma, hillon kiiltoaste, kokardin muoto, sokerikuorrutteen oikea väri ja viskositeetti, taikinan granulariteetti sekä pomeranssinkuorisattumien esiintymistiheys, Laineenkare luettelee.

Finalisteille tehdään lisäksi A4-testi. Tortut asetetaan määräajaksi kopiopaperin päälle, ja jäljet paljastavat kosteuden ja murenevuuden.

Lopussa koittaa pyhiinvaellus

Runebergintorttu on perinneleivonnainen, jonka olennainen ainesosa on kostukkeena käytettävä arrakkipunssi. Herkku on saanut nimensä kirjailija Fredrika Runebergiltä. Raati käy joka arvostelukausi pyhiinvaellusmatkalla Paraisilla, jossa Fredrika ja hänen miehensä, kansallisrunoilija Johan Ludvig viettivät osan elämästään.

– Sitten mennään Axon kahvilaan. Se on matkan päätepysäkki, jossa syödään tortut, Laineenkare kertoo.

Raati on kokoontunut jo 16 vuotta ja koonnut insinöörejä ja muita asiantuntijoita yhteen eri osastoilta. Tietoliikenneverkkoihin keskittyvällä teknologiayrityksellä Telestellä työskentelee 850 torttujen ystävää, joista 350 täällä Littoisissa. Raatilaisten mielestä vuosittainen maistelu lisää työhyvinvointia.

– Kertoo avoimesta yrityskulttuurista, että voidaan olla eri mieltä asioista – jopa tortuista, hr-asiantuntija Johanna Varjonen sanoo.

Työyhteisöön toivotaan nykyistä enemmän monimuotoisuutta. Raadissa ei ole vielä yhtään, joka söisi gluteenittomia tai vegaanisia kilpatuotteita.

– Hillosydänten ystävä ei ole tänään paikalla. Häntä ei heitetä kuitenkaan pois. Mutta jos tykkää Laitilan tortuista, poisheittämistäkin voidaan harkita, yksi sanoo ja aiheuttaa naurunremakan.