Matti Vanhasella on karismaa! Saliin astelevat kansanedustajat vasta tervehtivät toisiaan ja rupattelevat mukavia, kun vanha veteraani täsmälleen kello 14 eduskunnan puhemiehenä aloittaa vuoden 2023 ensimmäisen eduskunnan täysistunnon nimenhuudolla. Kukaan edustaja ei kuuntele entisen pääministerin puhetta, joka antaa isällisen taustavireen jo virallisesti aloitetulle istunnolle.

Vanhasen ääni tuntuu turvalliselta kyydiltä ylhäällä lehtereillä, missä seuraan istuntoa työkavereideni kanssa. Olemme päässeet tutustumaan eduskuntaan rakennuksena ja instituutiona, mutta onneksi myös sen konkreettiseen salityöskentelyyn.

Vaikka juristina olen valtiosääntöoikeuden kirjani lukenut ja tenttinyt, alapuolellamme esitettävä näytös on paljon jännittävämpää ja mehukkaampaa seurattavaa kuin mitä professorit Ojanen, Hidén tai Konstari ovat koskaan kirjoittaneet.

Ministeri Saarikko esittelee, edustaja Heinonen kritisoi, edustaja Zyskowicz sivaltaa. Harmi, että edustaja Häkkänen pidättelee! Tätä näytelmää todistaessa ei arvaa, että tässä muodollisesti säädetään lakeja maahamme. Sanon muodollisesti, koska ulkoisesti toiminta näyttää lähinnä komediateatterilta, jota paikalle saapuneet tv-kamerat kuvaavat koko kansalle.

Lainsäädännön synty

Suomen perustuslain (2.1 §) mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Ja edelleen (3.1 §): ”Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.”

Yksinkertaistaen edellä kerrottu tarkoittaa, että kansanedustajat päättävät, millaisia lakeja tähän maahan säädetään. Lakien säätämiseen ei Suomessa ole valtaa millään muulla instituutiolla.

Elävä elämä on kuitenkin opettanut, että lakien säätäminen ei ala tyhjyydestä, pelkästä tahtotilasta tai tarpeesta muuttaa jotain vanhaa. Eduskunta tarvitsee ydintehtävänsä hoitamiseen massiivisen virkamieskoneiston valmistelemaan uutta regulaatiota.

Ministeriöt ovat toimeenpanovallan edustajia, lakien täyttämisen ja toimeenpanon vartijoita, mutta suuri osa heidän tehtäväkenttäänsä on osin eduskunnan tontilla. Näin voinee sanoa, sillä ministeriöt vastaavat lainvalmistelusta, eli niiden konkreettisten pykälien kirjoittamisesta, joita tarjotaan eduskunnalle uudeksi lainsäädännöksi.

Intressiryhmät valmistelussa

Jotta ministeriö ymmärtäisi ja osaisi hahmottaa valmistelemansa lainsäädännön kenttää ja kysymyksiä, lainvalmistelu ei ole vain yksittäisten virkamiesten ajatuksenjuoksua. Tulevia säädöksiä lobbaavat eri intressiryhmät. Tässä myös ammattiliitoilla on suuri rooli, kun puhutaan esimerkiksi työlainsäädännön muutoksista.

Vaikuttamistyön kautta insinöörin ääni kuuluu lainvalmistelun pöydissä, siinä missä myös työnantajakentän, Suomen Yrittäjien ja muiden intressiryhmien. Lakeja valmistellaan todelliseen tarpeeseen, ratkomaan ongelmia tai muutostarpeita. Tämä kentän ääni on erittäin tärkeä ministeriön virkamiehen kynän juoksussa. Se on toki myös tärkeä vaikuttamisen paikka erilaisille järjestöille omien ja jäsentensä tavoitteiden esiin nostamisessa.

Ministeriön kirjoitelman lopullinen nimi on hallituksen esitys. Nimi hallitus tulee ministerien eli juhlavammalta nimeltään valtioneuvoston ja presidentin yhteisestä kokoonpanosta. Tämän raadin muodollisen kokouksen jälkeen lähetetään ministeriössä sorvatut paperit kohti eduskuntaa. Vasta tästä alkaa Arkadianmäen väen rooli lainsäätäjinä.

Kansanedustajan rooli

Kansanedustajat alkavat pureskella hallituksen esityksiä täysistunnossa. Pureskelun tavat ovat perustuslaissa tarkkaan säädetyt. Lähetekeskustelussa päätetään, mihin eduskunnan valiokuntiin esitys menee tarkempaan syyniin, koska käytännössä on mahdotonta 200 kansanedustajan voimin käydä hallituksen kaikki esitykset läpi pykälä pykälältä.

Valiokuntatyössä ovat mukana myös opposition edustajat. Nyt hallituksen vetovastuuta vailla olevat puolueet pääsevät ääneen, jota heillä ei ole ollut vielä hallituksen esitystä annettaessa, saati valmisteltaessa.

Ministeriötä johtava ministeri on lähes aina hallituspuoleen jäsen. Valiokunnassa sana on vapaa, joten säädettävää lakia vastustava kansanedustajakin saa nimensä historiaan, jos hän haluaa vaikkapa eriävällä mielipiteellään tai muutosehdotuksillaan kommentoida käsiteltävänä olevaa hallituksen esitystä.

Mutta tähänkö jää kansanedustajan eli käytännössä koko eduskunnan rooli lakeja säädettäessä: kommentaattorin, hienosäätäjän, eriävän mielipiteen kirjoittajan tehtävään? Onko eduskunta isossa kuvassa, tiukan ryhmäkurin vallitessa vain lakiehdotuksia hyväksyvä automaatti? Ovatko lobbarit, etujärjestöt ja muut tahot vieneet leijonanosan lainsäädäntötyöstä?

Onko kansanedustajan rooli sitä, mitä lehtereiltä pääsin todistamaan? Näin keimailua televisiokameran edessä, ironista piikittelyä omalla puheenvuorolla, tulevia kuvia ja tekstiä sosiaalisen median maailmaan, oman itsensä korostamista jatkokauden varmistamiseksi.

Näitä kysymyksiä pohdin Suomen kauneimman ja komeimman 1920-luvun arkkitehtuurin helmen art deco -henkisessä interiöörissä. Jäin vaille varmoja vastauksia.