Filosofi Frank Martela esittelee samannimisessä kirjassaan uudissanan valonööri, joka juontaa englannin kielen vastineesta lightneer. Valonööri on myönteinen ja myötätuntoinen ihminen, valon ja lämmön lähde. Hänessä yhdistyvät kyky tavoitella oikeita, onnellisuutta lisääviä asioita ja kyky saada niitä aikaan.

Jälkimmäinen kuuluu insinöörin perinteisiin vahvuuksiin. Insinöörillä on työkalut toimia siten, että tulosta syntyy. Martelan mukaan se ei vielä riitä. Ilman valoa, kestävällä tavalla onnellisuutta lisääviä elämänarvoja, insinöörillä on vaara jäädä tyhjäksi suorittajaksi. "Valoisuus ilman insinööriä jää unelmoinniksi, mutta insinööri ilman valoa puurtaa turhien päämäärien eteen", Martela kirjoittaa.

Miten insinööri sitten näkee valon? Työelämässä käytetään valtavasti työtunteja sen pohtimiseen, miten tehdään asioita paremmin. Insinöörit parantavat työssään esimerkiksi tiimien toimintaa, laitteiden energiatehokkuutta tai käyttöliittymien toimivuutta.

Jos edes murto-osa tästä ajasta käytettäisiin sen miettimiseen, miten tehdä parempia asioita, parantaisi se ihmisten elämää, yritysten kulttuuria ja maailman tilaa. Esimerkiksi vihreää siirtymää ei synny ilman tekniikan ammattilaisia.

Insinöörimäisyyden käsite on osa ammattikunnan brändiä. Insinöörimäisyyttä kaivelemalla paljastuu jonkinlainen imago-ongelma.

Insinöörimäisyyteen liitetyt mielikuvat mediassa, viihteessä tai verkon hakutuloksissa ovat pelkkää nööriä ilman valoa. Näitä mielikuvia ovat muun muassa tehokkuus, laskeminen, tekniikka, rationaalisuus, tunteettomuus ja mielikuvituksettomuus. Sen sijaan insinööriyteen ei liitetä luovuutta, tunteita, puhumista, ihmiskeskeisyyttä tai käytettävyyttä.

Edellä luetellut, insinööreihin liitetyt mielikuvat ovat peräisin menneisyydestä eivätkä tee oikeutta nykypäivän monitaitoiselle insinöörikunnalle. Tavoitellaan valoa ja tehdään hyviä asioita!