Työtä ja tekijöitä

Kemin väkiluku on laskenut noin kymmenellä tuhannella 1960-luvun puolivälin huippuvuosista.
Kemin väkiluku on laskenut noin kymmenellä tuhannella 1960-luvun puolivälin huippuvuosista.

Kemiä kampitetaan, mutta se ei kaadu

Kemi on yksi suomalaisen rakennemuutoksen tyyssijoista. Työpaikkoja lähtee enemmän kuin niitä syntyy, mutta Kemijoen suiston pikkukaupunki sinnittelee eteenpäin.

Kemi on merkittävä osa suomalaisen puunjalostusteollisuuden historiaa. Kemi Oy perustettiin jo 1800-luvun loppupuolella. Myös Veitsiluoto Oy:n juuret ovat vahvasti yhtiön nimeä kantavan, kaupungin edustalla olevan saaren maaperässä.

Yhtiöiden nimet ovat matkan varrella jääneet metsäteollisuuden rakennemuutoksen ja yritysfuusioiden jalkoihin, mutta sahat, sellukattilat ja paperikoneet ovat pyörineet näihin päiviin saakka kaupungissa.

Viime vuonna Kemiin osui yksi kaupungin historian pahimmista takaiskuista, kun Stora Enso ilmoitti sammuttavansa viimeisenkin paperikoneen Veitsiluodossa. Työpaikkoja katosi sen siliän tien kuutisen sataa.

Huonojen uutisten vastapainoksi alkoi Metsä Fibren Kemin biotuotetehtaan rakentaminen. Se piristää jo rakennusvaiheessa kaupungin elämää kummasti.

Investointi on maan metsäteollisuuden suurin, arvoltaan noin 1,6 miljardia euroa. Käynnistyessään itse tehdas työllistää 250 alueen ihmistä. Koko arvoketjuun syntyvien uusien työpaikojen määräksi arvioidaan noin 1 500.

Paluu kotiin

Samaan saumaan osui kaupunginjohtajan vaihdos. Kemi-yhtiöiden kasvatti, nuorena miehenä 13 vuoden aikana yhtiössä töitä tehnyt Matti Ruotsalainen palasi entisen kotikaupunkinsa vetäjäksi 1990-luvun alussa alkaneelta etelän kiertueeltaan.

Presidentti Urho Kekkosen hotellina tunnetun Merihovin ravintolasalissa juttelee tilanteen ja itsensä kanssa sinut oleva, kokenut virkamies. Edellisistä työpaikoista vaatteisiin on tarttunut kokemusta muutosprosessien vetämisestä ja talouden sopeuttamisesta.

– Se, mitä meidän pitää tehdä, on kasvaa itsemme kokoiseksi. Esimerkiksi väen väheneminen on otettava huomioon siinä, mitä teemme, hän sanoo.

Ruotsalainen ei ole tullut Kemiin etukäteen lyötynä, vaikka ulkopuolisen silmin rakennemuutoksesta kärsivän kaupungin vetäminen vaikuttaa perin raskaalta kivireeltä.

– Kaupungilla on vahva teollinen historia, täällä on helppo toimia. Kun siihen yhdistetään oma motivaatio, paikallistuntemus ja ajan tarjoamat mahdollisuudet, miksi emme voisi menestyä, hän kysyy.

Puulla ja päällä eteenpäin

Ruotsalaisen mukaan Suomessa on aina riittänyt puuta ja päätä, joilla kansakunta on porskuttanut eteenpäin.

Ruotsalainen vannoo kiertotalouden, uusien energiamuotojen ja kuluttajien tietoisuuden kehittymisen nimeen. Jätteiden kierrätyksestä on siirrytty materiaalien kierrätykseen, energiamuotona vety tekee tuloaan. Kuluttajat kysyvät yhä hanakammin, miten arkikulutustavarat on tuotettu.

– Kemissä on oltu kiertotalouteen ja ympäristöön liittyvien asioiden päällä jo yli kymmenen vuotta, kaupunginjohtaja sanoo.

Veitsiluotokaan ei ole menetetty tapaus. Ruotsalainen uskoo, että saaresta kuoriutuu vielä merkittävä teollisuuskeskittymä.

– Aluetta on markkinoitu, ja kiinnostusta sekä kysyntää on ollut. Alueen tulevaisuus näyttää rakentuvan erilaiselta pohjalta kuin esimerkiksi Kajaanissa tapahtui.

Yhdessä vahvempia

Meri-Lapin kehittämiskeskusta seutupäällikkönä on vetänyt Sari Moisanen keväästä 2020. Kehittämiskeskus on kuuden suomalaiskunnan ja Haaparannan yhteistyöelin, jonka tavoitteena on edistää yli 60 000 asukkaan alueen elinkeinoelämää ja edunvalvontaa vapaaehtoiselta pohjalta.

– Etsimme keinoja olla yhdessä vahvempia, hän kiteyttää kehittämiskeskuksen toiminta-ajatuksen.

Moisasen mukaan Kemin ja Tornion ympärillä on vahvaa ja monipuolista teollista osaamista, joka näkyy myös tilastoissa: Meri-Lapin alueella tehdään noin kahdeksan prosenttia Suomen viennin arvosta.

Hyvää ja huonoa

Moisanen lähtee paikallisoppaaksi kaupunkikierrokselle. Kemistä ei äkkiseltään välity nuutuneen, henkitoreissaan olevan vanhan teollisuuskaupungin kuva: kaupungissa rakennetaan myös uutta.

– Juuri nyt olemme sekä kielteisen että myönteisen rakennemuutoksen kaupunki. Olemme edelleen isojen murrosten edessä. Onneksi olemme valmistautuneet tulevaan ja osanneet tehdä oikeita ratkaisuja jo ennakkoon, Kemin kaupunginvaltuustossa 12 vuotta ollut Moisanen sanoo.

Kaupunginjohtajan tavoin Moi- sanen puhuu paljon bio- ja kierto- taloudesta sekä niiden tuomista mahdollisuuksista.

– Kemin tulevaisuus on vihreä. Savupiippujen alta kasvaa uusi, hiilineutraali tulevaisuus, Moisanen sanoo.

Töitä löytyy tekijälle

Meri-Lappi on luonnostaan iso, valtakunnan rajat ylittävä työssäkäyntialue. Keminmaalainen Sami Majuri työskentelee Master Data Managerina Outokumpu Oyj:llä. Ennen Torniota hän oli Kemissä Botnia Mill Servicen palveluksessa.

– Täällä on helppo asua ja elää. Vaikka ei ihan pohjoisessa ollakaan, täällä on tilaa, luonto ja meri lähellä. Täällä ovat talo, tavarat, perhe ja harrastukset, hän perustelee viihtymistään Meri-Lapissa.

Majurin mukaan alue tarjoaa rakennemuutosten keskelläkin töitä tekijöille.

– Täällä on käytännönläheistä porukkaa, kyliltä löytyy monenlaista seppää. Töitä on, mutta asenne pitää olla kunnossa. Ja välillä voi joutua tinkimään siitä, mitä aiemmin teki ja tienasi, Majuri sanoo.

Uusi biotuotetehdas vaatii  myös uuden infran rakentamista maantie- ja rautatieliikenteelle.Uusi biotuotetehdas vaatii myös uuden infran rakentamista maantie- ja rautatieliikenteelle.Sari Moisasen mukaan Meri-Lapin kunnissa uskotaan yhteistyön voimaan.Sari Moisasen mukaan Meri-Lapin kunnissa uskotaan yhteistyön voimaan.Sami Majurin toimialue on Outokummun Kemin kaivoksilta Meksikon tehtaille saakka.Sami Majurin toimialue on Outokummun Kemin kaivoksilta Meksikon tehtaille saakka.Kirkko ja kaupungintalo hallitsevat Kemin katukuvaa.Kirkko ja kaupungintalo hallitsevat Kemin katukuvaa.

Kylmä, kylmempi, Kemi

Tammikuinen juttumatka Kemiin oli minulle paluu lapsuuden lomamaisemiin. Ukki ja mummo sekä eno ja täti perheineen asuivat pitkään Kemissä, täti ja osa serkuista asuvat edelleen.

Kävin ajelemassa Rytikarissa. Löysin helposti ukin ja mummon kotitalon, kerrostalon, jonka takapihan nurmikolla pelasimme talon muiden lasten kanssa jalkapalloa. Takapihalta näkyi Veitsiluodon tehtaille, ukin ja enon työmaalle. Nyt puskat peittävät näköyhteyden saarelle.

Veitsiluoto oli 1960-luvun lopulla maailman suurin sanomalehtipaperin tuottaja. Saari tarjosi pitkään leivän tuhansille kemiläisille. Nyt tehdasalueella on hiljaisempaa, kuten koko Rytikarissa. Asuinalue on syntynyt, elänyt ja hengittänyt entisen valtionyhtiön tahtiin.

Tein pienen kävelylenkin maisemissa, joissa muistan ulkoiluttaneeni ukin ja enon kanssa koiria 1960–70-lukujen vaihteessa. Tammikuussa meren rannassa on Kemissä kylmä, kuten silloinkin.

Ohitin Luotolan talon, jonka kellarissa oli 1970-luvulla kaksiratainen ”keilahalli”. Eno vei minut Veitsiluodon Keilaajien kotipesään, mutta seitsemän kilon pallo oli heiveröiselle pikkupojalle liian raskas heittää. Kemin Innon bingohallissa oikeiden numeroiden rastittaminen sen sijaan sujui ilman ongelmia.

Illalla tapasin yhden serkuistani, hänet, joka on vuosikymmenten jälkeen jaksanut pitää yhteyttä. Tarinaa olisi riittänyt, vaikka kuinka pitkään, mutta korona sulki sekä hotellin baarin että miesten suut jo ennen kahdeksaa.

Hiljaista oli myös Peurakankaan hautausmaalla, Kemin keikan viimeisellä etapilla. Ukin ja mummon hauta jäi löytymättä, samoin enon.

Syytin siitä lunta, jota oli mielestäni aivan liikaa. Ehkä eletyillä vuosillakin on oma merkityksensä. Yli kaksi vuosikymmentä on pitkä aika olla poissa. Maisema muuttuu jopa hautausmaalla.

Teksti: Jari Rauhamäki