Vanhassa televisiomainoksessa terrierit murisevat ja vetävät saalistaan kiivaasti eri suuntiin. Sukka venyy, mutta kestää. Vaikka vaateteollisuus on keskittynyt nykyään halpatuotantomaihin, tamperelainen sukkatehdas on pärjännyt vuosikymmenestä toiseen.

Sidosteen tuotantopäällikkö Kati Ahola-Hakala huomauttaa, että yritys ei pysty kilpailemaan halpamaiden kanssa hinnoissa, mutta se on panostanut laatuun.

– Sukat sinänsä ovat sen verran edullisia, että monet kuluttajatkin ovat halukkaita satsaamaan vähän parempaan ja laadukkaampaan tuotteeseen.

Hänen mukaansa bisneksessä on tarvittu myös ajan hermolla pysymistä ja nopeaa reagointia muuttuviin tilanteisiin.

– Samalla perheyritysmuoto on tuonut toimintaan jatkuvuutta ja sitoutumista, hän miettii.

Sidoste on perustettu vuonna 1945. Sukkatehtaalla työskentelee vajaat 40 henkeä.

Vuodessa yli miljoonaa paria

Sidosteella sukkia valmistuu 1 200 000 parin vuositahdilla. Neulomossa tikkaa kahdessa vuorossa 75 sukkakonetta.

– Kun designer on saanut suunnitelmansa valmiiksi, laitosmiehet ohjelmoivat tuotteen sukkakoneeseen sekä tekevät tarvittavat korjaukset ja mitoitukset, Ahola-Hakala kertoo.

– Neulojat lisäilevät lankoja, seuraavat koneen toimintaa ja valvovat laatua.

Koneesta tultuaan jokainen valmiiksi päätetty sukka muotoillaan lestillä lämpimän höyryn avulla.

Tämän jälkeen sukan tie vie laaduntarkastukseen, etiköintiin ja varastoon.

– Ei, laaduntarkastusta ei tehdä terrieriosastolla. Jokainen sukka tarkistetaan käsin, ihan ihmisen toimesta, Ahola-Hakala sanoo.

Materiaalit ovat muuttuneet

Ahola-Hakala valmistui tekstiili- insinööriksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2000. Sidosteella hän ollut töissä lähes valmistumisestaan lähtien.

– Vastaan esimerkiksi sukkien valmistusaikatauluista ja materiaaleista. Hoidan myös henkilöstöasioita – ja mitä milloinkin pienessä talossa eteen tulee.

Sukan valmistuksen tekniikka on nykyään saman kaltaista kuin hänen uransa alussa. Materiaalit ovat osin muuttuneet.

– Tällä hetkellä kovassa nousussa ovat esimerkiksi luomupuuvilla ja erilaiset kierrätyskuidut. Jos sukkaan lisätään vaikkapa polypropeenia, sen kosteudensiirtokykyä voidaan parantaa.

Puusukkia saadaan vielä odottaa

Suomessakin kehitellään jo kovaa vauhtia puupohjaisia tekstiilikuituja. Ihan vielä ne eivät taida soveltua sukkiin, joiden on kestettävä kovaa kulutusta.

– Olemme aina avoimia testauksille ja uusille ratkaisuille, Ahola-Hakala muotoilee.

Apropoo, kestävyys ja käyttöikä. Siihen voi vaikuttaa myös jokainen sukankuluttaja.

– On ihan fiksua lukea niitä pesu- ohjeita. Villasekoitesukkaa ei kannata laittaa 60-asteiseen ohjelmaan.

Sukista on moneksi

Sukkien monimuotoisuus on kasvanut muutenkin. Jos takavuosina oli vain sukka ja urheilusukka, niin nykyään sukkia riittää lukuisiin eri käyttötarkoituksiin.

Sukka ei ole myöskään vain musta. Miehetkin käyttävät nykyään rohkeasti eri värejä ja mätsäävät sukkia yhteen muun pukeutumisensa kanssa.

– Tämän hetken trendivärejä ovat lila, pihkan keltainen ja petrolin sininen.

Kuviollisissa sukissa in ovat kukat ja eläimet. Sidosteen valikoimissa on myös esimerkiksi eri kaupunkien nimikkosukkia. Kun Suomi voitti taannoin jääkiekon maailmanmestaruuden, sukkatehtaalta tuli nopeasti Marko Anttilan innoittamat Mörkö-sukat.

– Jos jatkossa tulee jääkiekkomenestystä, niin voi olla, että reagoimme taas asiaan, Ahola-Hakala kertoo.

Sidoste on löytänyt uusia asiakkaita

Sidoste tuntuu olevan tällä hetkellä jopa poikkeuksellisen trendikäs. Myös firmassa tapahtuneella sukupolven vaihdoksella, uudenlaisella nuorekkaalla markkinoinnilla sekä verkkokaupalla taitaa olla osuutta asiaan

– Monet asiakkaat arvostavat pitkiä perinteitämme ja kotimaisuuttamme. He saattavat muistaa esimerkiksi joululahjaksi saamansa ensimmäiset pörrösukkansa. Mutta tuntuu, että olemme löytäneet hyvin myös uusia nuoria asiakkaita, Ahola-Hakala iloitsee.

Vain yksi asia on enää selvittämättä. Onko tekstiili- ja vaatetustekniikan insinöörillä ratkaisua mysteeriin, mihin pesukoneesta katoavat aina ne sukkaparien toiset puoliskot?

– Tuo on asia, joka on tutkimuksen alla. Meilläkin on kotona ihan sama ongelma, Kati Ahola-Hakala naurahtaa.