Hyvillä hiihtokeleillä  Jouko Malinen tulee  töihin Paloheinän kautta. – Olen aamuvirkku etenkin liikunnan osalta, hän sanoo.
Hyvillä hiihtokeleillä Jouko Malinen tulee töihin Paloheinän kautta. – Olen aamuvirkku etenkin liikunnan osalta, hän sanoo.

Insinööriliiton ikiliikkuja vaihtaa vapaalle

Insinööriliiton edunvalvontapäällikkö Jouko Malisen noin kolme vuosikymmentä kestänyt työ suomalaisen palkansaajan hyväksi tulee kevään korvalla päätökseen, kun hän siirtyy eläkkeelle.

Kymmenisen vuotta Jouko Malisen työura kesti Insinööriliitossa. Liiton palkkalistoille hänet toi Tietoalan toimihenkilöiden siirtyminen Ertosta Insinööriliittoon syksyllä 2011. Malinen oli mukana neuvottelemassa siirtoa, joka toi kertaheitolla Insinööriliittoon noin 6 300 uutta jäsentä.

Malisen mielestä tietoalan ammattilaiset tekivät oikean ratkaisun.

– Tietoala on löytänyt Insinööriliitosta oman paikkansa. Alan edunvalvonta on vahvistunut. Yhteistyö YTN:n kanssa sujuu loistavasti, meillä on yhteinen työehtosopimus. Sivusta katsottuna homma toimii, hän kiteyttää.

Insinööriliitossa Malinen ei ole osallistunut tietoalan edunvalvontaan muuta kuin työsuhdeasiantuntijoiden esimiehenä. Työehtosopimuksia Malinen on ollut neuvottelemassa energia-alan ylemmille toimihenkilöille YTN:n vastuullisena asiamiehenä.

Haastavaa ja antoisaa

Malisen mukaan hyppy luottamusmiehestä ja järjestöaktiivista liiton palkolliseksi on ollut antoisa ja haastava kokemus. Hän on viihtynyt.

– On kuitenkin myönnettävä, että kaltaiselleni kahden muun keskusjärjestön liiton luottamusmiehenä toimineelle akavalaiseen maailmaan opettelu ja tottuminen ei kaikissa käänteissä ole ollut helppoa.

Malisen mielestä edunvalvontaa on pyritty viemään oikeaan suuntaan. Tavoitteet ovat olleet hyviä, ja niitä on edistetty neuvottelupöydissä yhdessä sopien.

– Työmarkkinaedunvalvonta jos mikä on pitkäjänteistä työtä. Sieltä ei pikavoittoja heru, vaikka kuinka haluaa, Malinen muistuttaa.

Hänen mukaansa liitot tekevät virheen, jos ne tinkivät ydintehtävästään, työmarkkinaedunvalvonnasta. Vivahde-eroja liittojen välillä voi toki olla, mutta jäsenten palkkojen ja muiden työehtojen sopiminen sekä puolustaminen ovat jäsenyyden kova ydin.

– Palkansaajaliike on syntynyt ja kasvanut työehtojen ja -olojen parantamisesta. Maailma on muuttunut, mutta tarve puolustaa yksittäistä työntekijää ei ole kadonnut. Jos tämä tehtävä lyödään liitoissa laimin, ay-liikkeen peli on pelattu.

Ei tullut pojasta painijaa

Työtoverit tuntevat Malisen intohimoisena kestävyysurheilijana. Ei taida olla sellaista kokousta tai seminaaria, johon hän olisi lähtenyt ilman lenkkivaatteita.

Tulokset puhukoot puolestaan: eläkkeelle on jäämässä kovakuntoinen mies, todellinen ikiliikkuja ja teräsmies. Malinen on juoksija, suunnistaja ja hiihtäjä, joka nuorempana harrasti muitakin lajeja.

– Ensimmäinen mitali minulla on painista, piirimestaruus vuodelta 1966 sarjassa alle 27 kiloa. Mutta ei tullut pojasta painijaa, Muutimme Hyvinkäältä Nurmijärvelle, ja seuraksi tuli Rajamäen Rykmentti, lajeiksi juoksu ja suunnistus.

Malinen sanoo olevansa ennen kaikkea juoksija, jolle suunnistus on sivulaji.

– En ole suunnistajana niin lahjakas, hän toteaa, vaikka ikämiehissä on lajissa tullut menestystä.

Maratonin Malinen on juossut parhaimmillaan aikaan 2.28. Jukolan viestissä hän on ollut mukana 42 kertaa. Ruotsin Tiomilassa rasteja on etsitty noin 20 kertaa.

Parhaimpana vuotena juoksukilometrejä on tullut mittariin 7 300, keskimäärin 20 kilometriä per päivä.

– Tykkään myös pyöräilystä ja hiihtämisestä. Ne ovat mukavia harjoittelumuotoja.

Malista surettaa hiihtämisen hankaloituminen vuosi vuodelta.

– Muutama vuosi sain kasaan sentään 2 400 hiihtokilometriä, kun etelässä oli hyvä lumitalvi.

Sitkeä sissi myös kisoissa

Maliselle urheilu on elämäntapa, keino karkottaa työn mukanaan tuomaa stressiä ja raskautta. Kilpaileminen tuo siihen tavoitteellisuutta. Kun numerolappu lyödään rintaan, periksi ei anneta.

Syksyllä Malinen kaatui omalla osuudellaan suunnistuksen SM-viestissä ja löi polvensa kiveen. Lumpio murtui viiteen osaan.

Kärjessä ollut Malinen tuli loppumatkan lyhyillä askelilla vaihtoon, muut jatkoivat ja joukkue voitti Suomen mestaruuden.

– En tajunnut vamman vakavuutta, mutta ei tullut mieleen keskeyttää, olihan kyseessä viesti. Tahdonvoima ajoi eteenpäin ja adrenaliini piti kivun loitolla, hän muistelee.

– Harrastin nuorempana myös kori- ja lentopalloa. Ehkä sieltä on peräisin viehtymys joukkuepelaamiseen. Vaikka juoksu ja suunnistus ovat yksilölajeja, viihdyn ennen kaikkea viesteissä.

Malinen on myös innokas sienestäjä. Marjojen kerääminen jää sen sijaan vaimon kontolle.

– Meillä on työnjako. Minä kerään sienet, vaimo marjat. Tykkään muutenkin liikkua luonnossa, liikkua ja valokuvata.

Takana poliittinen tulevaisuus

Malinen oli yli 20 vuotta mukana Helsingin kuntapolitiikassa. Parhaimmillaan hän oli SDP:n listalla ensimmäinen varavaltuutettu. Myös kaupunginhallitus tuli tutuksi.

– Olin neljä vuotta kaupunginhallituksessa. Terveyslautakunnan puheenjohtajana olin yhden kauden, Malinen kertoo.

Viime vaalikaudella Malinen jättäytyi sivuun kuntapolitiikasta. Aikansa kutakin, hän sanoo, mutta:

– Eihän sitä tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Ihmisen pitää purkaa energiansa johonkin. Jos joutuisin esimerkiksi terveydellisistä syistä vähentämään tai luopumaan liikunnasta, mistä sitä tietää, vaikka innostuisin uudelleen, Malinen pohtii.

Poliittisten kilpailijoiden kannattaa siis toivoa, ettei Malinen lyö toista kertaa polveaan suomalaiseen kiveen.