Työelämävalmentaja
vie kohti
maailman
parasta
työelämää
TEKSTI: Tiina Tenkanen /UP ja KUVA: Mostphotos
Työtä kehitetään yhä enemmän henkilöstön ja työpaikan johdon kesken. Työpaikat voivat hyötyä työelämävalmentajasta.
Suomalaista työelämää pidetään maailmalla korkeatasoisena, mutta tavoitteena on tehdä suomalaisesta työelämästä maailman parasta.
Sosiaali- ja terveysministeriön luotsaamassa kehittämisohjelmassa on ideoitu työhyvinvoinnin lisäämiseksi ja työn kehittämisen avuksi muun muassa osa-aikaisen, työpaikan ulkopuolisen työelämävalmentajan työtä.
– Valmentajaa on jo kokeiltu joillakin alueilla. Valmennusta halutaan edistää myös Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelmassa, sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Liisa Hakala kertoo.
Kehittämisohjelma jatkaa siitä, mihin Työelämä 2020 -hanke heinäkuussa jäi. Työelämävalmentaja voi Hakalan mukaan tuoda työpaikoille esimerkiksi kokeilukulttuuria ja auttaa yritystä verkostoitumaan vaikkapa alueen oppilaitosten tai kunnan toimijoiden kanssa. Valmentaja voi pohtia työnantajan kanssa, miten esimerkiksi osatyökykyiset tai pitkäaikaistyöttömät pääsisivät työllistymään.
Verkostoista lisää hyötyä
Kehittämisohjelmassa hyödynnetään Työelämä 2020 -hankkeen sekä aiempien työelämän kehittämisohjelmien kokemuksia ja verkostoja. Yhtenä ohjelman tavoitteena on nostaa Suomi digiajan työelämäinnovaatioiden kehittäjien kärkeen. Maailman parasta työelämää tavoitellaan vuoteen 2030 mennessä.
– On tärkeää, että työelämän kehittäminen jatkuu pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti, Hakala sanoo.
Hän kiittää aikaisemman hankkeen lisänneen työpaikkojen välistä yhteistyötä.
– Työelämä 2020 -hankkeessa toimijat verkostoituivat hyvin ja aloittivat yhteistyön. Sitä voitaisiin jatkaa ja kehittää.
Hakalan mukaan monipuolinen verkostoituminen, vertaisoppiminen ja yhteistyö auttavat luomaan parhaita käytänteitä.
– Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, vaan jäsenten oma osaaminen tuodaan koko verkoston käyttöön. Jaetaan ja opitaan.
Kehittämistä koko henkilöstön voimin
Työpaikoilla on Hakalan mukaan halua työelämän kehittämiseen. Yritysten keskinäinen sekä muiden paikallisten toimijoiden yhteistyö ovat Hakalan havaintojen mukaan viime vuosina kohentuneet.
– Työpaikkojen hierarkia on madaltunut ja työtä kehitetään yhä enemmän henkilöstön ja työpaikan johdon kesken. Yhteistoiminnan henki on hyvä, Hakala arvioi.
Työn ja hyvinvoinnin ohjelmassa pyritään kehittämään eri toimialoja niiden omista lähtökohdista. Myös työn murros haastaa työelämää.
Siksi eri toimialojen vetovoimaisuutta halutaan lisätä muun muassa työoloja ja toimintatapoja kehittämällä, jotta alalle työllistyttäisiin ja siellä viihdyttäisiin pitkään. Ohjelman kohderyhminä ovat työnantajat, työntekijät, työyhteisöt sekä työyhteisöjen muodostamat verkostot.
– Työpaikoille halutaan välineitä työn kehittämiseen.
Työllisyys tähtäimessä
Työn ja hyvinvoinnin kehittämisohjelman tavoitteena on osaltaan saada työllistymisaste nousemaan 75 prosenttiin hallitusohjelman mukaisesti.
Työhyvinvoinnin ja tuottavuuden samanaikainen kehittäminen vaikuttaa Liisa Hakalan mukaan myönteisesti työkykyyn, työurien pituuteen, yritysten kilpailukykyyn ja niiden mahdollisuuteen palkata lisää työvoimaa.
Juhani Tolvanen on kuollut
Insinööriliiton kunniajäsen, insinööri Juhani ”Jussi” Tolvanen kuoli kotikaupungissaan Kemissä 30.12.2019. Hän oli syntynyt 7. helmikuuta 1947. Tolvanen oli koulutukseltaan koneinsinööri. Viimeiset vuosikymmenet ennen eläkkeelle siirtymistään hän työskenteli konesuunnittelijana Stora-Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtailla Kemissä.
Ensimmäisen kerran kuulin nimen ”Säkki” opettajakollegaltani Kaarlo Salmelta 1980-luvun alkupuolella. Myöhemmin minulle selvisi, että puhe oli Tolvasesta. Minulle ystäväni oli aina Jussi. Monesti piti kysyä häneltä, mistä moinen lempinimi, mutta se jäi kysymättä. Arvatenkin se liittyi urheiluun. Nuoruudessaan Jussi oli muun muassa Kemin Innon koripallojoukkueessa ja myöhemmin aktiivisena jalkapalloerotuomarina.
Tapasin Jussin ensimmäistä kertaa Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n yleisessä kokouksessa. Siihen aikaan yhdistyksen hallituksesta väistyvä velvoitettiin hankkimaan seuraajansa. Päätöksen teki toki yhdistyksen syyskokous, yleensä yksimielisesti.
Arvelen, että insinöörit Kari Halme, Simo Kannelsuo ja Aarne Nikula olivat yhdessä ja erikseen Jussia ohjaamassa Länsi-Pohjan Insinöörien toimintaan. Kolmikko oli Veitsiluodon Ylemmät Toimihenkilöt ry:n jäseniä ja he toteuttivat paikallista sopimuskulttuuria omalta osaltaan.
Aktiivisuus kuvaa Jussin perimmäisintä olemusta. Hän oli mukana Kemissä lukuisissa yhdistyksissä. Paikallistasolla hän oli mukana myös Reserviupseerien toiminnassa.
Jussilla oli laaja ystävä- ja tuttavapiiri. Hänelle ei mikään ollut mikään vierasta, ominaista puolestaan asioihin paneutuminen. Jussi arvosti kunniajäsenyyttään Insinööriliitossa.
Itse pääsin tuntemaan Jussin lähinnä Insinööriliiton, Pohjois-Suomen piirin ja nimenomaan Länsi-Pohjan Insinöörien kautta. Lukemattomia kertoja olimme samassa kokouksessa. Ajatuksemme kulkivat jotakuinkin samaa rataa. Näkemyseroja välillemme syntyi harvoin, mutta ne käytiin läpi ja unohdettiin nopeasti.
Jussi oli sanavalmis, seurallinen insinööri, jolla oli asiaan kuin asiaan jokin juttu, vitsikin. Niitä oli niin runsaasti, että ne olisi voinut numeroida vallitsevaan tarpeeseen. Jussin jutut olivat sukkelia, joidenkin mielestä näsäviisaitakin, joiden ”pihviä” ei edes aina heti hoksannut.
Insinööriystäväni kaksi viimeistä vuotta olivat hänelle ja läheisilleen rankkoja. Mittavien leikkausoperaatioiden jälkeen tuli tunne, että kyllä Jussi selviää hyvän pohjakunnon, elämänhalun ja huumorin avulla. Länsi-Pohjan Insinöörien syksyn viimeiseen hallituskokoukseen Kemin Lumilinnaan Jussi tuli vielä meidän kaikkien iloiseksi yllätykseksi.
Aki Pyykkö
kunniajäsen, Länsi-Pohjan Insinöörit