Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opetusta ja tekniikan alojen vetovoimaa pitää parantaa. Tämä on tuttu tavoite kotimaisten ja pohjoismaisten insinöörijärjestöjen ohjelmasta. Uutena asiana tekniikan alalla nousevat eettiset kysymykset, kun joudutaan miettimään tekoälyn avaamia mahdollisuuksia ja uhkia.

– Me puhumme etiikan lisäämisestä insinöörikoulutukseen, tiivistää Norjan insinöörien Niton puheenjohtaja Trond Markussen.

Eettinen keskustelu insinöörin näkökulmasta on yksi niistä Euroopan laajuisista avauksista, jotka ovat syntyneet pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Suomalaisten insinöörijärjestöjen muodostama Engineers Finland liittyi vuoden alussa Pohjoismaiden insinöörijärjestöön Aneen, jonka puheenjohtajana Markussen myös toimii.

Suomea edustavat järjestön hallituksessa Engineers Finlandin puheenjohtaja Jari Jokinen ja toiminnanjohtaja Tommi Grönholm.

– Meillä on niin samanlaiset haasteet ja tavoitteet, että niistä kannattaa vaihtaa ajatuksia yhdessä, Markussen perustelee.

Kolmikanta yhdistää

Työelämän kehittäminen hallituksen, työnantajan ja työntekijöiden välisellä valmistelulla on Pohjoismaille tyypillinen piirre.

Markussen pitää kolmikantaa niin onnistuneena mallina, että sitä kannattaa levittää maailmalle.

– Selviäminen finanssikriisistä suhteellisen vähällä työttömyydellä Pohjoismaissa johtuu siitä, että työmarkkina-asiat ratkaistiin kolmikantamallilla, hän selittää.

Kolmikanta edellyttää korkeaa järjestäytymisastetta. Anen tavoitteena on pitää järjestäytymisaste vahvana Pohjoismaissa ja kasvattaa sitä muissa Euroopan maissa.

Markussen pitää selvänä, että suomalaisilla insinööreillä on enemmän vaikutusvaltaa pohjoismaisen yhteistyön kautta kuin erikseen kansallisena ammattikuntana. Ane edustaa yli puolta miljoonaa insinööriä.

Yleissitovuus erottaa

Kansainvälisesti katsottuna pohjoismaiset työmarkkinat muistuttavat toisiaan, mutta Suomi poikkeaa keskinäisessä tarkastelussa työehtosopimusten yleissitovuudella.

Ruotsissa ja Tanskassa ei ole lakiin perustuvaa yleissitovuutta, eikä Norjassakaan ole kaikilla aloilla. Niissä yleissitovuus syntyy käytännössä sektoreittain työnantajien järjestäytymisasteen ja liityntäsopimusten mukaan.

– Vaikea sanoa, mikä pohjoismaisista järjestelmistä on paras. Suomalaiset ovat oppineet käyttämään omaa malliaan, norjalaiset omaansa, ja kummatkin toimivat, Markussen tasapainottelee.

Kansalliset brändit ovat yhä vahvoja, ja kullakin Pohjoismaalla on omat keihäänkärkensä. Esimerkiksi Suomi on ollut viimeiset kuusi vuotta Pohjoismaista paras houkuttelemaan ulkomaisia investointeja maahan. Tässä asiassa Markussen kehottaa suomalaisia pitämään kansallisesta brändistään kiinni.

– Ei kaiken tarvitse olla brändiltään pohjoismaista. Suomalaisuudella ja pohjoismaisuudella on omat arvonsa. Käytetään kummastakin parhaat puolet.

Muutto helpottuu

Kansainvälisyys lähentää eri maiden työmarkkinoita toisiinsa. Suomalaiset kärsivät jo nyt aivovuodosta. Asiantuntijatyöstä maksetaan kansainvälisesti vertaillen niin heikosti, että osa korkeakoulutetuista vaihtaa maata.

Norjassa palkat ovat paremmat, eikä ongelma ole yhtä iso. Markussen ei usko, että kansainvälinen yhteistyö kaventaa naapurimaiden palkkaeroja.

– Tarkoituksemme ei ole vertailla palkkoja vaan vaihtaa tietoa insinöörien tarjonnasta ja kysynnästä eri maissa. Me voimme lisätä liikkuvuutta maiden välillä, Markussen linjaa.

Insinöörien työttömyyttä voidaan vähentää purkamalla ylitarjontaa maahan, jossa vastaavalla alalla kärsitään työvoimapulasta.

Pohjoismaisilla insinöörijärjestöillä on sopimus, joka helpottaa insinöörien liikkumista naapurimaihin. Suomalainen saa palvelua paikallisesta järjestöstä mutta maksaa jäsenyydestään yhä Insinööriliittoon.

Markussen tietää, että Suomessa käynnissä olevalla neuvottelukierroksella työnantajapuoli on valitellut suomalaisten insinöörien kalleutta. Norjalaiset insinöörit ansaitsevat suomalaiskollegoitaan enemmän, ja Markussen kohauttaa työnantajan väitteille olkiaan.

– Kun katsoo Pohjoismaiden ulkopuolelle, insinöörityövoima on täällä ennemmin halpaa kuin kallista.