Nyt se on takana, Insi- nööriliton 100-vuotisjuhlavuosi. Sitä rakennettiin vuosi 2018, ja viime vuosi juhlittiin ympäri maata liiton satavuotistaivalta. Loppusuoralla on myös projektipäällikkö Grete Ahtolan kaksi vuotta ja kaksi kuukautta kestävä työsuhde.

– Päällimmäinen fiilis on, että meni hyvin, Ahtola kuvailee tuntojaan.

Hän tapasi parin vuoden aikana tuhansia insinöörejä ja satoja liittoyhteisön aktiiveja. Juhlavuoden rakentaminen alkoi tutustumalla jäsen-järjestöihin ja niiden hallituksiin, aktiiveihin ja niin edelleen. Palavereissa käytiin yhdessä läpi, mitä insinöörit haluavat juhlavuodeltaan eli millaisia tapahtumia, projekteja ja tempauksia.

– Liitto ei sanellut yksipuolisesti, mitä tehdään, vaan päinvastoin.

Ahtolan mukaan jäsenjärjestöjen hallituksilla ja aktiiveilla on iso vastuu järjestöjensä vetämisestä. He tekevät työtä ilman palkkaa ja omalla vapaa- ajallaan. Projektipäällikkö ihailee insinöörien yhdessä tekemisen meininkiä ja talkoohenkeä.

– Maailma tarvitsee samankaltaista toimintaa enemmän.

Ahtola pitää Insinööriliittoa onnekkaana, kun sillä on itsensä ja vapaa- aikaansa likoon laittavia jäseniä.

Viime vuonna järjestettiin noin 50 tapahtumaa eri puolella Suomea. Yhteensä tapahtumiin osallistui noin 40 000 henkilöä, liiton jäseniä seurueineen ja liittoyhteisön ulkopuolista yleisöä.

Jäsenyys yhdisti

Koko vuotta leimasi hyvä henki. Jäsenet olivat ylpeitä insinööriyden esille nostamisesta.

– Juhlavuosi tapahtumineen yhdisti jäseniä enemmän kuin niin sanotut tavalliset vuodet, Ahtola arvioi.

Hän pääsi itsekin insinööriyden ytimeen. Vaikka jokainen on omanlaisensa, ammattikuntaa yhdistää myös moni ominaisuus.

– Insinöörit ovat luovia, tarkkoja, vaativia, uteliaita ja rohkeita, Ahtola listaa.

– Useimmilla heistä on hyvä huumorintaju, englantilaistyylinen. Heillä on laaja sivistys myös muusta kuin omasta alastaan.

Ahtolan ammattitaitoon tapahtumatuottajana luotettiin, kun oli tutustuttu puolin ja toisin. Suunnittelussa tuli välillä hankauksia, joista selvittiin keskusteluilla. Kun tarpeeksi selkeästi perusteli oman mielipiteensä, asiat sutviutuivat.

– Kyllä insinööri ymmärtää järjen ääntä. Vaikka ideoita oli paljon, he ymmärsivät, että kaikkea ei voi toteuttaa.

Juhlavuotta tehtiin erittäin monipuoliselle kohderyhmälle, mikä oli Ahtolalle aluksi itsetutkistelun paikka. Hän joutui pohtimaan, minkä tähden ei ymmärrä heidän näkökulmiaan: ehkä siksi, että kaikkeen ei ole vain yhtä ratkaisua.

Lapsiperheet kiittivät

Jäsenistöltä kerättiin palautetta tapahtumista. Yleisarvosana on 4,4 viidestä, mihin projektipäällikkö on todella tyytyväinen. Erityisen paljon saivat kiitosta lapsiperheille suunnatut tapahtumat.

Insinöörit ovat perhekeskeisiä. Ahtolan mielestä he arvostavat sitä, että voivat näyttää läheisilleen, mitä oma liitto tarjoaa.

– Etäisimmiksi jäsenille jäivät niin sanotut näkyvyystapahtumat, joita järjestettiin Ihastu insinööriin -teemalla. Ne oli rakennettu isojen festivaalien tai tapahtumien sisälle.

Näillä tilaisuuksilla haettiin näkyvyyttä suuren yleisön joukossa, mitä myös saatiin. Jäsenistöllä oli mahdollisuus ostaa alennuslippuja. Ahtola kertoo, että kaikille niitä ei kuitenkaan riittänyt, mikä aiheutti ymmärrettävästi pahaa mieltä.

– Lippuja oli joihinkin tapahtumiin rajallinen määrä muun muassa turvallisuussyistä.

Projektipäällikön mukaan siinä on oppimispaikka puolin ja toisin. Kävi ilmi, että jäsenet eivät osanneet reagoida tarpeeksi nopeasti tapahtumiin, vaan moni jätti ilmoittautumisen aivan viime hetkeen.

– Osa tapahtumista ei vetänyt alkuun juurikaan, joten markkinoimme niitä laajasti.

Loppusuoralla aivan hetkessä tapahtuma tulikin aivan täyteen. Tapahtumatuottaja tietää, että samanlaista viivyttelyä on ollut viimeisen parin vuoden aikana muuallakin kuten konserteissa ja teattereissa.

– Ihmiset elävät niin hetkessä.

Tarkkuus tarttui

Insinöörien juhlavuosi karsi Ahtolasta pois suurpiirteisyyttä, johon hän oli tottunut aiemmin kulttuurimaailmassa. Tilalle tuli tarkkuutta; asioiden pitää olla juuri niin kuin on puhuttu.

– Työskentely insinöörien kanssa oli opettavaisinta työurallani kuin mikään ennen, kahden korkeakoulututkinnon omaava Ahtola naurahtaa.

Henkilökohtaisesti hänellä oli kaksi kohokohtaa: hyväntekeväisyyskonserttien sarja ja Valon kaupunki -festivaali Jyväskylässä Hehku-teoksineen.

Konserttisarja tuotti myös pettymyksen. Niissä oli yhteensä 2 747 osallistujaa, kun tavoite oli yli 4 000.

– Tykkäsin kuitenkin kokonaisuudesta ja ideasta, että insinöörit keräsivät juhlavuonna varoja suomalaisten lasten ja nuorten hyväksi.

Grete Ahtola ei unohda insinöörejä, vaikka hän suuntaa uusiin tehtäviin. Liittoyhteisöstä jää mukaan muutama hyvä ystävä sekä paljon mukavia tuttavia.

■ Lue lisää: www.ilry.fi/IL100