Räsymattojen kutominen kiinnosti pitkään Kirsi Kemppistä. Viisi vuotta sitten tuli tilaisuus kokeilla sitä savonlinnalaisen yrityksen kudontapajalla. Vanhemmat asuvat kaupungissa, ja perheellä on siellä myös kesämökki.

– Mattojen kutomisesta lähtee kova meteli, kun kudetta pitää lyödä lujaa, joten teen niitä samalla kudonta- asemalla lomilla.

Kemppinen kutoo yhden maton parissa päivässä. Hänen mielestään mattojen laadun takaa perinteisten räsyjen ja ostetun trikookuteen yhdistelmä. Hän saa lahjoituksina tuttavien vanhoja lakanoita, joita hän repii kuteiksi. Monet antavat mielellään, kun ne menevät hyötykäyttöön.

Trikookuteilla saa väriä mattoon kulahtaneiden räsyjen seuraksi ja voi tehdä erilaisia kuvioita. Pelkästä trikookuteesta tehdyistä matoista tulee liian raskaita.

Kemppinen asuu Helsingissä kerrostalossa. Hän hankki kotiin pienemmät ja kevyemmät kangaspuut, joilla voi tehdä sisustustekstiilejä. Sen äänet sopivat normaaliin kerrostaloelämään. Hän on kutonut muun muassa patalappuja, pöytäliinoja ja pieniä koreja.

Erilaisia kudontatuotteita on valmistunut kymmenittäin, ja koko ajan on jokin työ meneillään. Tekstiilien suosikkimateriaali on puuvillaa ja akryyliä sisältävä lanka.

Harrastuksen juuret lapsuudessa

Kemppinen tekee paljon erilaisia käsitöitä materiaalista ja tekniikasta riippumatta. Listalle kuuluu enimmäkseen neulontaa, virkkausta ja ompelutöitä. Käsityöharrastus on lähtöisin jo lapsuudesta. Suvussa monilla on kädentaitoja, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet Kemppisen kiinnostukseen.

– Olen itse opiskellut, paljon yrityksen ja erehdyksen kautta.

Kemppinen suunnittelee omat kudontatyönsä. Vinkkejä hän hakee eniten sosiaalisen linkkien ja kuvien jakopalvelu Pinterestistä.

Omien kangaspuiden takia hän muutti isompaan kotiin. Olohuone on jaettu kalusteilla kahteen osaan. Toisessa päässä on perinteinen oleskelutila, toisessa päässä on hylly käsityötarvikkeineen ja vieressä kangaspuut.

Lehmän hermoille tarvetta

Käsityöharrastajan mielestä kudonta vaatii kärsivällisyyttä, värisilmää ja sorminäppäryyttä.

– Koko pointti ei ole saada tuotetta valmiiksi, vaan on pidettävä myös matkasta: itsetekeminen on kivaa.

Kutoessa ei voi ajatella mitään muuta, mitä oloa Kemppinen kehuu meditatiiviseksi. Ajatuksissa ei ole tilaa työasioille tai stressille. Myös kauniin, valmiin tuotteen näkeminen tuo mielihyvää.

– Kun tuotteen näkee käytössä, se ilahduttaa aina. Joka kerta muistan, että olen tehnyt sen itse: miten siistiä.

Kemppinen kannustaa kaikkia – sukupuolesta riippumatta – kokeilemaan kudontaa. Hän uskoo, että moni ihastuu.