Vuorotteluvapaan kiinnostus laskussa
Uusia vuorotteluvapaita myönnettiin viime vuoden tammi-marraskuussa kaikkiaan 4 800 kappaletta.
TEKSTI: Birgitta Suorsa/UP ja KUVA: Shutterstock
Finanssivalvonnan tilastoinnin mukaan toissa vuonna myönteisen vuorotteluvapaapäätöksen sai 6 700 henkilöä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla esitti tammikuussa vuorotteluvapaan lopettamista.
Vuorotteluvapaa on aina kiinni työnantajan tahdosta. Julkisella sektorilla työntekijöiden ehdottamiin vapaisiin suhtaudutaan tilastojen perusteella myönteisemmin. Vuorotteluvapaalle jää useimmiten opettaja, terveydenhuollon ammattilainen tai muu julkisen sektorin työntekijä. Niissäkin ammateissa pudotusta on ollut ajanjaksolla 2016–2017 jopa 55–60 prosenttia.
Viime vuoden tarkat luvut valmistuvat vasta syyskuussa.
Vuorotteluvapaata on käytetty muun muassa opiskeluun sekä lasten tai omaisten hoitamiseen. Etlan mukaan halukkaat voisivat opiskella aikuiskoulutustuella.
Finanssivalvonta ei tilastoi aikuiskoulutustuen käyttöä. Sen sijaan työttömyysturvaa käytti toissa vuonna omaehtoiseen opiskeluun liki kahdeksan prosenttia työttömistä.
Lähtöpalkka pieni tai keskisuuri
Vuorotteluvapaa on etenkin naisten suosiossa, sillä miesten osuus on neljännes. Yleisimmin vuorotteluvapaalle lähdetään 53–55-vuotiaana.
Ennen vuorottelua valtaosa ansaitsi 2 000–3 500 euroa kuukaudessa. Aivan pienimmissä ja suurimmissa palkkaluokissa vuorotteluvapaan suosio on vähäistä.
Keskimäärin vuorottelukorvaus oli toissa vuonna 56 euroa päivässä. Vuorottelukorvauksia maksettiin tuolloin kaikkiaan 43 miljoonaa euroa ja viime vuoden tammi- marraskuussa 26 miljoonaa euroa.
Jo 2017 vuorottelukorvausmenot laskivat vuodesta 2016 peräti 56 prosenttia ja vuorottelukorvausta saaneiden henkilöiden määrä 33 prosenttia.
Tiukat ehdot karsivat hakijoita
Ehtojen kiristäminen on vähentänyt vuorotteluvapaan suosiota. Vielä vuonna 2014 vuorotteluvapaalla oli 20 800 henkilöä, mutta 2017 enää 9 600 henkilöä.
Aiemmin vuorotteluvapaalle pääsi 10 vuoden työhistorialla. Vuoden 2014 alusta lähtien hakijalta vaadittiin 16 vuoden työhistoriaa ja vuodesta 2016 lähtien vaatimuksena on ollut 20 vuoden työura.
Samalla on estetty vapaan käyttö niin sanottuun jäähdyttelyyn. Vuorotteluvapaalta ei siis saa jäädä eläkkeelle, vaan vapaan jälkeen pitää jatkaa töissä vielä kolme vuotta. Rajoitus ei koske ennen vuotta 1957 syntyneitä.
Nykyisin vuorotteluvapaa saa kestää enintään puoli vuotta. Vähimmäispituus on 100 kalenteripäivää. Aiemmin vuorotteluvapaalle saattoi hakea jopa vuodeksi ja vapaan pystyi jaksottamaan.
Myös vuorotteluvapaakorvausta on leikattu. Nykyisin vuorottelukorvaus on 70 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, jota hakija saisi työttömäksi jäädessään. Lapsikorotuksia ei oteta huomioon vuorotteluvapaakorvauksessa.
Tapio Bergholm Dosentti Itä-Suomen yliopisto. Kuva: Maarit KytöharjuNäkökulmia järjestäytymisen ikärakenteisiin
Eri-ikäiset toimijat ovat olleet ammattiyhdistystoiminnassa voimavara ja ongelma. Osaamiseen ja koulutukseen pohjaavissa ammattiliitoissa vanhemmat ihmiset vahvistavat perinteistä ammattiylpeyttä ja vihkivät nuoret ammattitaidon saloihin. He korostavat myös kollegiaalisen yhteistoiminnan voimaa ja oman järjestön erinomaisuutta. Tällaisia ammatteja ovat metsänhoitajat, lääkärit ja arkkitehdit.
Useissa työläisammateissa järjestäytymisen alkuvoimana olivat nuoret naimattomat miehet. He eivät pelänneet pomoja. Perhevastuita vailla olleet nuoret olivat valmiita uhmaamaan isäntiä ja tarvittaessa ryhtymään pitävään lakkoon. Nuoret miehet perustivat satamiin ja rakennuksille ammattiosastoja.
Ammattiliiton ikärakenne voi olla ongelma. Vielä viime vuosituhannen lopulla eläkeläisjäsenet saattoivat päättää työtaistelun alkamisesta ja päättymisestä, jolloin he menivät toisten housuilla tuleen. Nuoret toimijat eivät aina hyväksy, kuinka hitaasti ammattiyhdistysliike tuo parannuksia palkkarengin asemaan.
Oman ammattialan työelämän arjen kokonaiskuva jää puutteelliseksi, jos liiton kaikki keskeiset toimijat ovat lähellä eläkeikää tai vasta alalle tulleita.
Nykyään ammattiyhdistysliikkeen syvin ongelma Suomessa on nuorten järjestäytymisen rapautuminen. Puolustustaistelut ja nostalgiaa eivät juuri uusia jäseniä houkuttele. On asetettava tavoitteita ja vietävä läpi ratkaisuja, jotka parantavat kaiken ikäisten asemaa työelämässä. Ammattiyhdistysliike parhaimmillaan sparraa työnantajat ja koko työelämän paremmaksi.
Vahva ammatillinen järjestäytyminen on suomalaisen ja laajemmin pohjoismaisen työelämän vahvuus, joka on taannut pitkään hyvän kierteen, jossa tuottavuus, ansiotaso ja työolot paranevat rinnakkain.
Vahva ammattiyhdistysliike saa työnantajat toimimaan tehokkaammin ja järkevämmin, kun rimaa on asteittain nostettu ylemmäs.