PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Kipuilua kikystä

Kilpailukykysopimus eli tuttavallisemmin kiky ja erityisesti sen sisältämä työajanpidennys ovat viime viikkoina olleet yhteiskunnallisena puheenaiheena. Työnantajat ovat kilpaa levitelleet mediaan juttuja, joiden mukaan työajanpidennys on ollut erittäin tärkeä tekijä suomalaisten yritysten kilpailukyvylle viime vuosina.

Asia ei kuitenkaan ole mitenkään yksiselitteinen. Suomessa on noin 290 000 yritystä, kun ei huomioida maa-, kala- ja metsätaloutta. Niissä työskentelee noin 1,4 miljoonaa ihmistä. Keskimäärin yritystä kohden työntekijöitä on siis vajaat viisi. Tämän kun kertoo 24 tunnilla, saadaan keskivertoyritykseen vajaan 120 tunnin lisäpanos vuodessa. On erittäin epätodennäköistä, että sillä on mitään merkitystä yrityksen kannalta.

Tarkasteluun voi ottaa ainoastaan isot yritykset, joissa on vähintään 100 työntekijää. Näitä yrityksiä on noin 1 600 kappaletta ja niissä henkilöstöä yhteensä noin 635 000. Nämä yritykset saavat siis keskimäärin noin 9 500 tunnin lisätyöpanoksen, mikä vastaa lähes kuutta henkilötyövuotta.

Tällä varmasti on jo merkitystä. Siksi isot yritykset ja niiden etujen ajaja Elinkeinoelämän keskusliitto EK haluaa säilyttää työajanpidennyksen, joka alun perin sovittiin määräaikaiseksi. Edellä mainittu siis sillä oletuksella, että kaikki tekevät 24 tuntia enemmän, ja näinhän ei suinkaan ole.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla julkaisi tutkimuksen, jossa korostettiin työajanpidennyksen tärkeyttä. Tutkimus on liian pintapuolinen eikä se ota huomioon kaikkia asiaan liittyviä seikkoja, joten sen painoarvo jää kevyeksi.

Näkemykseni on, että työajanpidennyksestä aiheutuva mielipaha on paljon suurempi kuin sillä saavutettu hyöty tuottavuutena. Käytännössä on mahdotonta arvioida, paljonko kiky on mentaalipuolella vaikuttanut yritysten investointeihin ja näin lisännyt työpaikkoja Suomessa. Olen varma siitä, että tämän asian merkitys on kokonaisuutena suurempi kuin saavutukset, joita lisätunneilla on absoluuttisesti saatu tuotantoon tai palveluihin. Yksittäisissä yrityksissä tilanne voi olla toinen.

On huolestuttavaa, että työnantajapuoli lähtee vuonna 2016 sovittua asiaa yksipuolisesti muuttamaan ja käymään julkisuuskamppailua asiansa tueksi. Jäsenkuntamme kannalta tosiasia on, että työajanpidennys on kirjattu työ- ja virkaehtosopimuksiin.

Näin ollen se poistuu vain, jos saadaan aikaiseksi uusi sopimus, jossa kirjausta asiasta ei ole. Saadun palautteen perusteella jäsenkunta ei ole halukas myymään vapaa-aikaansa esimerkiksi ottamalla työajanpidennyksen vastineeksi 1,5 prosenttia korkeamman palkankorotuksen.

On muistettava, että kikyssä työnantajien sosiaaliturvamaksuja siirrettiin työntekijöiden maksettavaksi. Yritykset saivat myös pysyvästi sosiaaliturvamaksuihin alennuksen. Näin ollen jäsenkunnan kannattaa puolustaa oikeuksiaan asiassa ja vaatia työajanpidennystä poistettavaksi ilman kompensaatiota työnantajille.