Insinööriliiton juhliessa sadan vuoden olemassaoloaan myös liiton jäsenlehti juhlii tasavuosia. Vaikka liitolla on ollut erilaista tiedotustoimintaa perustamisestaan lähtien, vuotta 1949 voidaan perustellusti pitää nykymuotoisen Insinöörin syntymävuotena. Tällöin lehdessä alettiin säännöllisesti toimittaa pääkirjoitusta. Tätä voi pitää virstanpylväänä, jolloin lehti muuttui tiedotusjulkaisusta aikakauslehdeksi. Lehden historiaa tuntevat voivat toki esittää toisenlaisen tulkinnan.

Lehden historiaa on käsitelty toisaalla tässä lehdessä, joten siitä ei sen enempää. Mutta mikä on Insinöörin kaltaisen jäsenlehden tulevaisuus, onko sitä? Kyllä on, enkä väitä näin ikään kuin ”viran puolesta”. Päinvastoin, tekijät tekevät lehteä aina lukijoilleen, eivät itseään varten. Mitä paremmin lehti vastaa jäsenkunnan laajan enemmistön toiveita, sitä paremmin he ovat onnistuneet. Tämä on yksi syy siihen, että lehdessä on tehty säännöllisesti lukijatutkimus muutaman vuoden välein.

Liiton jäsenlehden julkaisemisella on monia tavoitteita ja tarkoitusperiä. Yksi tärkeimmistä on yhteisöllisyyden ja ammatti-identiteetin ylläpitäminen ja vahvistaminen jäsenkunnan keskuudessa. Toki lehden tehtävä on jäsenkunnalle tärkeä tiedon välittäminen.

Lehti on myös yksi liiton näyteikkunoista ympäröivään yhteiskuntaan: Insinööri on alusta lähtien pyrkinyt tavoittamaan lukijoita jäsenkunnan ulkopuolelta, teollisuudesta, naapuriliitoista, yhteiskunnan päättäjien ja tavallisten lukijoiden keskuudesta. Nykyiset tekijät tunnistavat tämän tavoitteen tärkeyden ja jatkavat lehden alkuvuosikymmenten perinnettä.

Pääkirjoituksen otsikko on tahallisen provokatorinen: vuonna 2019 Insinööriliiton viestintä jäsenille on paljon muutakin kuin juhlittava, 70 vuotta täyttävä painettu lehti. Maailma on muuttunut ympärillä kiivaaseen tahtiin. Viestintä ei ole tästä poikkeus. Päinvastoin, toimintaympäristössä on tapahtunut paljon lyhyessä ajassa. Verkko on vallannut tilaa printiltä, nopeuden vaatimus on kasvanut rajusti.

Liitoille se tarkoittaa panostamista sähköiseen viestintään. On selvää, että lähes 70 000 jäsenen liitto ei voi jättää viestintäänsä kuusi kertaa vuodessa ilmestyvän jäsenlehden varaan.

Toisaalta jäsenistölle tehty järjestötutkimus osoittaa, että jäsenet kaipaavat edelleen kotiin tulevaa painettua lehteä. Lehden tekijöille tieto on lohdullinen: viestinnässä sisältö, ei väline, on edelleen tärkeä asia.