Toukokuinen aamupäivä Insinööriliiton ja Sata­kunnan Insinöörien toimistolla Porin Isolinnankadulla on kuin mikä tahansa päivä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. SATIn toimistosihteeri Pia Luovula ja Timo Ruoko käyvät perisatakuntalaiseen tyyliin omaa suorasukaista keskusteluaan ilman turhia kiemuroita. Syntyperäiselle satakuntalaiselle haastattelijalle tulee heti tuttu ja turvallinen olo.

– Ajattele, me olemme olleet ­Timon­ kanssa työkavereita 22 vuotta, Luovula huokaisee.

Syksyllä edessä on uusi tilanne, kun Ruokolla on edessään eläkeläisen arki ja vapaus. Jatkossa Länsi-Suomen alueasiamiehen asemapaikka on ­Turussa, kun tehtävään valittiin turkulainen Anne Granat-Jukakoski.

– Älä minulta kysy, mitä syksyllä teen. Minulla on mökki, mopo ja neljä lastenlasta. Ajatuksissa on viettää ­mökillä Vuokatissa aikaa vähän enemmän kuin nyt. Mutta ei talvella. Minä en hiihdä enkä laskettele, Ruoko sanoo.

Paluu juurille

Porin teknillisestä opistosta prosessitekniikan insinööriksi vuonna 1980 valmistunut Ruoko oli vuonna 1996 Tammisaaressa Finnpile Oy:ssä värjäämö- ja paino-osaston osastopäällikkönä. Tekstiilialalla meni huonosti ja yrityksessä oli yt-neuvotteluja. Insi­nööriliitossa oli auki Länsi-Suomen alueasiamiehen paikka. Ruoko haki paikkaa ja tuli valituksi.

– Paikka oli Porissa, mikä omalta osaltaan teki päätöksen helpoksi.­ Palasin ikään kuin kotiin, Porissa syntynyt Ruoko sanoo.

Työ ei ole juuri neljännesvuosisadan aikana muuttunut, työtehtävät kyllä. Viimeiset vuodet Ruoko on ollut kenttäpäällikkö eli eri puolilla Suomea työskentelevien alueasiamiesten esimies. Ruokon mukaan tehtävä on haasteellinen, mutta välttämätön.

– Uudistus oli tarpeellinen jo siitä­ syystä, että talossa tiedetään paremmin, mitä alueasiamiehet tekevät. Normaali esimiestyö ja siihen liittyvä tuki on jo etäisyyksien takia hankala toteuttaa, mutta onneksi tiimissä on asiantuntevaa ja osaavaa porukkaa, niin kuin koko liitossa.

Työ ihmisten kanssa palkitsee

Ruokon mukaan parasta alueasiamiehen työssä on ihmisten tapaaminen. Kun toiminta-alueena on läntinen Suomi Salosta Kokkolaan, jäseniä ja yhteistyökumppaneita riittää tavattavaksi yllin kyllin.

– Kuulostaa kliseeltä, mutta kyllä ihmiset, heidän tukemisensa ja auttaminen, on tämän työn suola. Tykkään ja saan tyydytystä, kun voin viedä asioita eteenpäin.

Alueasiamiehen työ jakaantuu perinteiseen järjestötyöhön ja neuvot­telujärjestöissä tehtävään edunvalvontaan. Ruokon mukaan rajan vetäminen niiden väliin on kuin kuuluisa veteen piirretty viiva.

– Minä puhun mieluummin jäsen­palvelusta. Jäsenten eteen töitä tehdään, ollaan sitten tekemisissä­ jäsenyhdistysten tai työpaikan luottamusmiesten kanssa. Välillä tarpeet vaihtelevat, liitto valitsee painopisteet sen mukaan, Ruoko kuvaa.

– Parhaimmillaan järjestötyö ja työpaikkatoiminta tukevat, eivät niinkään erottele, toisiaan, hän pohtii.

Ruokon mukaan työ insinöörien­ kanssa on palkitsevaa. Hänen mukaansa jäsenkunta muodostuu fiksuista, joskus erikoisesti ajattelevista ihmisistä.

– Kyllä insinööri nykyisin on pohjimmiltaan ihan samanlainen kuin sil­loin, kun aloitin. Heille on ennen kaikkea ominaista looginen ajattelu, Ruoko sanoo.

Mies monessa mukana

Insinööriliitto on ollut osa Ruokon elämää jo ennen työsuhdetta. Tammisaaren aikoihin hän oli mukana Helsingin Insinöörien toiminnassa, jopa sen varapuheenjohtajana. Samoihin aikoihin hänet valittiin insinöörien työttömyyskassan hallitukseen.

Pesti on jatkunut tähän hetkeen saakka. Kassa nimi on vaihtunut ­KOKO-kassaksi. Ruokon mukaan myös kassan hallituksen jäsenen tehtävät ovat muuttuneet ajan saatossa.

– Kassan hallitus on 25 vuodessa­ muuttunut herrakerhosta ammattimaiseksi, asioihin paneutuvaksi ja niihin vaikuttavaksi elimeksi.

Työ on tuonut tullessaan myös pitkiä ystävyyssuhteita. Ruoko on ­Kotimaisen aita- ja pikajuoksun tuki ry:n perustajajäseniä. Yhdistys koostuu Insinööriliiton entisistä ja nykyistä alueasiamiehistä, jotka ovat kiertäneet ahkerasti yleisurheilun EM- ja MM-kisoissa eri puolilla maailmaa.

– Miehet vaihtuvat ja jäävät eläkkeelle, mutta matkat jatkuvat. Pääpaino on ollut hallikisoissa, olympiakisat ovat jääneet kustannussyistä väliin. Pariisiinkin olimme lähdössä,­ mutta tuo pahuksen korona sotki suunnitelmat, Ruoko kertoo.