Lomalle ei kannata tehdä minuuttiaikataulua, mutta väljästi suunniteltu ohjelma tuo ryhtiä.
Lomalle ei kannata tehdä minuuttiaikataulua, mutta väljästi suunniteltu ohjelma tuo ryhtiä.

Laiskottelu on luovuuden ehto

Hyppääminen oravanpyörästä on hyväksi palautumiselle. Lepo ja rauhoittuminen antavat tilaa myös luovuudelle.

Loma on tarkoitettu työstä ja suorittamisesta irtautumiseen. Aivojen ja kehon on saatava palautua kunnolla. Se tarkoittaa, ettei sivusilmälläkään seurata työsähköpostia tai vastata työpuheluihin, ellei siitä jollakin reilulla sopimuksella ole sovittu työnantajan kanssa.

Arkirutiineista irtautumiseen kuuluu usein, että siirrytään pois kotoa eli lähdetään mökille tai matkalle.

Lomalle siirryttäessä on hyvä pysähtyä hetkeksi: onko loma suunniteltu täyteen tekemistä tietyssä aikataulussa vai onko mahdollisuus vain loikoilla tilassa, jota sanotaan laiskuudeksi. Laiskuus ei ole asiantuntijoiden mukaan huono asia. Erityisesti aivot hyötyvät laiskuudesta, mikä on edellytys luovuudelle.

Vaikka laiskuus on välttämätöntä stressistä irtipääsemiseksi ja luovuuden ruokkimiseksi, sitä on nautittava kohtuudella, toteavat psykologian tohtori Satu Kaski ja psykologi, psykoterapeutti Vesa Nevalainen opaskirjassaan Miksi kannattaa (välillä) olla tekemättä mitään? Laiskottelun jalo taito.

Liiallinen laiskuus esimerkiksi ihmissuhteissa voi johtaa eroon. Fyysinen laiskuus saattaa aiheuttaa terveysongelmia. Henkinen laiskuus voi työympäristössä tarkoittaa omien töiden delegoimista muille, mikä ei ole moraalisesti oikein. Laiskuus on vastavoima ahkeruudelle; molempia tarvitaan, jotta pärjää.

Kirjoittajat yllyttävät itsekutakin miettimään, onko tehokkaampaa yrittää painaa töitä täydellä teholla jatkuvasti vai rentoutua välillä. Työsuoritus voi tauon jälkeen jopa parantua. Lakisääteisiä ruoka- ja kahvitaukoja ei ole säädetty turhaan. Myös vuosilomalla on merkitystä työtehoon ja hyvinvointiin.

Loma parantaa hyvinvointia

Loman parhaasta pituudesta on keskustelu vähän väliä. Toiset asiantuntijat ovat sitä mieltä, että muutaman päivän lomat usein pidettyinä voivat palauttaa työkuntoa yhtä hyvin kuin yksi pitkä loma vuodessa.

Työterveyslaitos kehottaa pitämään lomaa vähintään 2–3 viikkoa kerrallaan. Laitos vetoaa tutkimuksiin, joiden mukaan työntekijän hyvinvointi paranee noin kahdeksan päivän ajan loman alkamisesta. Koska loman hyvinvointivaikutukset haihtuvat melko nopeasti, kannattaa lomapäiviä jättää myös talveksi.

Loman ajaksi on hyvä laittaa sähköpostiin lomavastaaja ja sulkea työpuhelin. Jos jokin työasia tulee mieleen kesken loman, sen voi kirjata ylös ja kaivaa esiin, kun palaa töihin.

Lisäksi Työterveyslaitoksen lomaohjeiden mukaan mahdolliselle sijaiselle kannattaa kertoa, mistä hän saa tarvittaessa lisätietoa työtehtäviin.

Ylivirittynyt yhteiskunta

Yhteiskunta on valveilla nykyään yötä päivää, ja ärsykkeitä on jatkuvasti tarjolla lomallakin. Yhteys oman kehon tuntemuksiin ja erityisesti sen hätähuutoihin saattaa katketa. Tarvetta akkujen lataamiseen ei tunnisteta, ja täysillä paahtaminen jatkuu päivästä toiseen.

Vasta kun elimistön hälytysmerkit alkavat olla vakavia, ihminen Kasken ja Nevalaisen mukaan havahtuu tilaansa. Silloin tarvitaankin jo pitempää aikaa palautumiseen. Pahimmillaan stressioireet vaativat sairaalahoitoa.

Ylivirittyneen elämäntavan tunnistaa siitä, että pysähtyminen on mahdotonta. Suorittaminen jatkuu vapaa-aikanakin, jolloin tehdään kotityöt, hoidetaan puutarha ja perhe sekä sukulaiset.

Lomalla väljästi suunniteltu ohjelma tuo ryhtiä, mutta minuuttiaikataulua ei kannata tehdä. Varma keino päästä irti arkirutiineista on tehdä pieni matka heti loman alkuun. Loma ei kuitenkaan ole suoritus.

Pysähtyminen on hyödyksi, sillä silloin ei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä, näkee asiat uudella tavalla ja keksii uusia, luoviakin ratkaisuja.

Kari Uusikylä

didaktiikan emeritusprofessori

Koulu ei ole kilparata eikä tivoli

Pandemia sekoitti abiturienttien ja ammattikoulujen näyttökokeisiin valmistuvien elämän. Moni kokee, että nyt ratkeaa, pääsenkö toiveammattiini, vai onko tieni lopullisesti tukossa ja elämäni pilalla.

Koronan aiheuttama hämminki oli vain yksi osa sitä sotkua, joka kouluihin on luotu viime vuosina. Koulutodistusten painoarvoa on lisätty opiskelijavalinnoissa pääsykokeiden kustannuksella. Ylioppilaskirjoitusten oppiaineet on pisteytetty, ja tiedotus uudistuksesta on ollut sekavaa. Oppilaita ahdistaa.

Miksi kilpailuyhteiskunnan menestyspaine on siirretty koko koulujärjestelmään? Koulumme vahvuus on ollut se, että kenenkään tietä ei ole tukittu köyhyyden tai heikon koulumenestyksen vuoksi.

Nyt osa oppilaista putoaa kyydistä jo alakoulussa kotiongelmien vuoksi, osa romahtaa myöhemmin suorituspaineisiin. ”Koulupudokkaita” on yläkouluissa yli 4 000. Nuorista 10–15 prosenttia kärsii masennuksesta, ahdistuneisuudesta tai toistuvista itsetuhoisista ajatuksista, sairaseläkkeellä on 2 500 nuorta.

Opetushallinto on puhunut ”innovatiivisesta uudistuspöhinästä”. Eräät pöhisijät ovat tuominneet pätevät opettajat eilisen vangeiksi, jotka muka vain pänttäävät tietoa oppilaisiin.

Helsingin Sanomien opetusuudistuksia esittelevässä jutussa opettaja loi ”jäitä murtavaa” pedagogista vuorovaikutussuhdetta oppilaisiinsa julkaisemalla pierunsa Whats- Appissa. Pedagoginen pieru onkin oiva symboli monille koulun ”kehittämishankkeille”. Kun uudistajien pöhisevä omakehu tuottaa liikaa sisäilmahaittoja, moni oppilas katoaa lopullisesti raikkaaseen ulkoilmaan.

Koulu ei saa olla kilparata eikä tivoli. Se on kasvatusinstituutio, jossa pätevä opettaja opettaa monipuolisin menetelmin ja oppilaat opiskelevat. Oppilailla pitää olla oikeus turvalliseen kouluun, joka ei ahdista. Jos insinöörin poika haluaa balettitanssijaksi tai tanssijan tytär insinööriksi, kodin pitää tukea nuorta – vaatii suku mitä tahansa.