Insinööri-lehti

Ulkomaalainen marjanpoimija on työlainsuojaton

Suomessa luonnonmarjojen myyntiin poiminen on pitkälti ulkomaalaisten käsien varassa. Tästä huolimatta työelämän perusoikeudet eivät koske heitä, vaan poimijat luokitellaan itsensä työllistäviksi yrittäjiksi.


Vaikka ulkomaalaiset marjanpoimijat nousevat toisinaan otsikoihin kurjien työskentelyolojensa tai metsässä eksymisen seurauksena, siltikään mikään taho ei tarkalleen tiedä, kuinka paljon ulkomaalaisia marjanpoimijoita työskenteli Suomessa viime kesänä.

Viranomaisilla ei myöskään ole tietoa siitä, mistä maista marjanpoimijat ovat tulleet. Ulkoministeriön passi- ja viisumiyksiköllä on tietoa vain niistä poimijoista, joiden kotimaista vaaditaan viisumi Suomeen. Näitä maita ovat esimerkiksi Thaimaa ja Venäjä.
 
Valtaosa Suomeen tulevista ulkomaalaisista marjanpoimijoista on kotoisin Thaimaasta. Tänä vuonna Suomen Bangkokin suurlähetystö on myöntänyt noin 2 800 viisumia marjanpoimijoille. Näistä henkilöistä noin 2 500 on työskennellyt metsissä ja loput marjatiloilla.

Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASKin mukaan tiloilla työskentelevien poimijoiden kanssa tehdään työsopimukset ja poimijat ovat alan työehtosopimuksen piirissä.

Metsissä työskenteleviä poimijoita eivät koske mitkään työelämän pelisäännöt, kuten työajat, työturvallisuus tai ylityökorvaukset. Jokamiehen oikeudella metsässä marjoja poimivat henkilöt luokitellaan itsensä työllistäviksi yrittäjiksi. Riski on kokonaan poimijan.
 

Raskas työ ja iso riski

Thaimaalainen Junya Yimprasert kiersi alkusyksystä SASKin toimeksiannosta Pohjois-Suomessa haastattelemassa thaimaalaisia marjanpoimijoita ja keräsi tietoa marjanpoimijoiden työoloista ja -ehdoista.

Tulokset kertoivat karua kieltä: marjanpoimijoiden työskentely- ja asumisoloissa oli suuria puutteita. Muun muassa tilan, hygienian, varusteiden ja lääketarvikkeiden puute oli merkittävä ja työpäivät ylipitkiä.

Yimprasertin mukaan marjanpoimijat maksavat noin 3 000–3 200 euroa päästäkseen poimimaan marjoja Suomeen. Moni joutuu ottamaan lainaa tätä varten. Marjanpoimijoilta menee keskimäärin 48 päivää ennen kuin kaikki kulut on maksettu.

Sen jälkeen heille jää noin parikymmentä päivää tai hieman enemmän aikaa tehdä voittoa. Jos sato on huono, riskin kantaa poimija.

Thaimaalaiset marjanpoimijat työskentelevät aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mitä pitempään on marjassa, sitä parempi on saalis ja tuleva tienesti. Poimijat eivät voi itse vaikuttaa kilohintaan. Keskimäärin poimijoille jää käteen noin 1 100 euroa. Vain 10 prosenttia yltää 2 000–4 000 euron voittoihin. Osalle jää vain velkaa.

Marjoja myyvät tukkuyritykset ovat vahvasti riippuvaisia ulkomaalaisten poimijoiden työpanoksesta. Silti ne kiistävät, että poimijat olisivat työsuhteessa yrityksiin.

Pientä myönteistä kehitystä on ollut kuitenkin nähtävissä. Esimerkiksi yksi tukkuyritys maksaa marjanpoimijoiden lennot, mutta tämä summa vähennetään toki poimijan tuloista. Jotkut yritykset ovat myös lopettaneet veloittamasta päiväkustannuksista silloin, kun poimija on sairas.

Yimprasertin tekemien haastattelujen ja leiripaikkoihin tutustumisen myötä kävi ilmi, että marjanpoimijoiden työskentely- ja asumisolot olivat alkeelliset. Varusteista, lämpimistä vaatteista ja puhtaista petivaatteista oli pulaa. Majoituspaikoilla ei ollut pesukoneita ja kuivaustiloja käytettävissä, kuumasta vedestä oli pulaa ja tilat olivat ahtaat. Sairastuneille ei ollut omaa huonetta, vaan he jakoivat yhteistilan muiden kanssa.
 

Yrityksillä pula poimijoista

Yrittäjät haluaisivat palkata kokeneita poimijoita, mutta tulijoista vain 40 prosentilla on aiempaa kokemusta. Yrittäjät eivät myöskään saa rekrytoitua niin paljon poimijoita kuin haluaisivat.

Tähän on Yimprasertin mukaan yksinkertainen syy. Työ on raskasta, riski on iso ja olot ovat kehnot. Jos työskentely- ja asumisolot olisivat paremmat, kokeneita tulijoita olisi todennäköisesti enemmän.

Yimprasert ehdottaakin, että suomalaisten tukkuyrittäjien, viranomaisten ja ammattiyhdistysliikkeen sekä marjanpoimijoita edustavien henkilöiden pitäisi käydä avointa ja rehellistä keskustelua siitä, miten taata poimijoille inhimilliset työskentelyolot ja estää kaikenlainen riisto.

Yritysten pitäisi tarjota paremmat asumisolot sekä huolehtia siitä, että yksikään poimija ei joudu lähtemään kotiin veloissa.
 

Liittojen mahdollisuudet rajalliset

SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehdon mukaan liittojen mahdollisuudet vaikuttaa marjanpoimijoiden työoloihin ovat rajalliset, koska heitä pidetään itsenäisinä yrittäjinä.

SAK on kysynyt työneuvostolta lausuntoa siitä, ovatko marjanpoimijat työsuhteessa yrityksiin. Työneuvoston vastaus oli, että poimijat ovat itsenäisiä yrittäjiä.

SASKin tiedon mukaan ulkoasiainministeriö alkaa valmistella vähemmistövaltuutetun pyynnöstä omaa selvitystään kausityöntekijöiden työoloista.

Teksti: Päivi-Maria Isokääntä
Kuvat: SASK / Richard Thompson Coon