Insinöörikoulutus on viimeisten 25 vuoden aikana ollut jatkuvassa myllerryksessä. 1980-luvulla vastattiin rakenteellisilla muutoksilla Nokia-ilmiön rajuihin vaatimuksiin, 1990-luvulla koko pakka laitettiin uusiksi lopetetun teknikkokoulutuksen ja monialaisten ammattikorkeakoulujen uusien rakenteiden vaatimusten puristuksessa. 2000-luvulla on käyty taistelua koulutuksen vetovoimasta ja läpäisyasteista sekä koulutusohjelmarakenteista ja toimipisteverkostosta.
Myllerrysten yhteydessä insinöörikoulutus on menettänyt erityisasemansa ammatillisen koulutuksen kruununjalokivenä. Tekniikan opetushenkilöstö on vuosikymmenten myötä huolestuttavasti harmaantunut ja tekemisen ilon tilalle on tullut väkinäistä puurtamista. Tekniikan ala on mielletty vanhakantaiseksi ja hitaasti uudistuvaksi koulutusalaksi, jolle monessa ammattikorkeakoulussa on haluttu näyttää uusi kaapin paikka.
On korkea aika oivaltaa, että korkeatasoinen tekniikan osaaminen on edelleen Suomen hyvinvoinnin ykkösmoottori, jonka kunnosta riippuu koko maan kansainvälinen kilpailukyky. Kadotettu henki ja terve itsetunto on saatava tekniikan kouluttajille takaisin. Samalla on valmistauduttava eläkeikää lähestyvien suurten ikäluokkien korvaamiseen sekä oppilaitoksissa että muussa työelämässä.
Rivejä kootaan ja henkeä puhalletaan
Ammattikorkeakoulujen tekniikan kouluttajat ovat koonneet rivejään ongelmien poistamiseksi. Rakenteellisen kehittämisen toimenpiteitä on toteutettu.
Koulutusohjelmarakenteita on uudistettu. Valtakunnallisilla pitkäkestoisilla kehittämishankkeilla, kuten tuotantopainotteisen insinöörikoulutuksen kehittämishankkeella vuosina 2002–2007 ja insinöörikoulutuksen kehittämishankkeella eli Inssi-hankkeella vuosina 2008– 2010, on tehty kehitystyötä.
Inssi-hankkeessa ovat mukana kaikki insinöörikoulutusta järjestävät ammattikorkeakoulut. Sen tavoitteena on sekä vetovoiman että läpäisyasteen kohottaminen vähintään 10 prosenttiyksiköllä vuosien 2008–2010 aikana sekä parhaiden käytäntöjen esille nostaminen ja aktiivinen levittäminen. Hanke jakautuu kolmeen kehittämiskohteeseen: opetusprosessin kehittäminen, koulutusrakenteen kehittäminen ja vetovoiman kehittäminen. Vetovoiman kehittämisessä viestintäkampanjan nettipohjaisilla toteutuksilla on keskeinen rooli (www.insinooriksi. fi ja www.inssihanke.fi). Kannattaa käydä sivuilla vaikkapa testaamassa omat insinööritaidot Inssivisassa.
Opetusprosessien kehittämisestä on hankkeessa koottu noin 70 case-tapausta parhaista käytännöistä. Niitä esiteltiin menestyksellisesti ensimmäisessä Inssifoorumissa maaliskuussa noin 350 osanottajalle (ks. s. 22–23).
Rakenteellisen kehittämisen osalta tilanne on ristiriitainen. Koulutuspolitiikassa vaaditaan nyt koulutusverkoston rajua supistamista, koulutusohjelmien määrän pudottamista ja aloituspaikkojen oleellista vähentämistä. Samalla kuitenkin vaaditaan alueellisen vaikuttavuuden parantamista, tutkintojen määrän pysyttämistä jokseenkin nykyisellä tasolla ja tekniikan koulutuksen vetovoiman parantamista.
Verkoston raju karsimistavoite on ristiriidassa alueellisen vaikuttavuuden ja maakuntien kehittämisen kanssa. Koulutusohjelmien määrän raju vähentäminen suurentaisi jäljelle jäävien ohjelmien aloituspaikkatavoitteet niin suuriksi, että opiskelijahankinnan ongelmat syvenisivät nykyisestään. Aloituspaikkojen oleellinen vähentäminen johtaisi myös valmistuvien määrän vähenemiseen ja asteittain kasvavaan insinööripulaan.
Taloustaantuman jälkeen tulee kasvusuhdanne, joka ajoittuu suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen aikajaksoon. Samaan aikaan nuorten ikäluokat (19–21-vuotiaat) pienenevät ja haasteet tekniikan alan opiskelijahankinnassa kasvavat. Työperäinen maahanmuutto koulutuksen keinoin on yksi kasvavista kehittämiskohteista ja haasteista myös tekniikan koulutuksessa.
Nykyinen tekniikan koulutusohjelmavalikoima ei ole erityisesti nuoria naisia houkutteleva. Tilannetta pahentavat myös vanhahtavat koulutusohjelmanimikkeet, joilla luodaan kielteisiä mielikuvia nuorten hakijoiden joukossa. Kun rakenteita ja nimikkeitä lähitulevaisuudessa hartaasti mietitään, tulisi näihin epäkohtiin kiinnittää erityistä huomiota.
Rehtori Veijo Hintsanen on puheenjohtajana sekä Inssi-hankkeen ohjausryhmässä että Arenen tekniikan alan ryhmässä.
