Insinööriopiskelijakulttuurilla on paljon pidemmät juuret mitä nykyisellä ammattikorkeakouluissa tapahtuvalla insinöörikoulutuksella. Vanhoissa tekuissa aikanaan syntyneet tavat ovat edelleen tiukasti hengissä. Iso merkitys insinööriopiskelijakulttuurin säilymisellä on Insinööriopiskelijaliitolla ja sen paikallisyhdistyksillä, jotka järjestävät erilaisia tapahtumia ja tempauksia ja ovat omalla työllään niin kehittämässä uutta opiskelijakulttuuria kuin pitämässä vanhoja
tapojakin hengissä.
Insinööriopiskelijan tunnistaa muusta haalarikansasta insinöörilakista, jota opiskelija saa alkaa käyttää ensimmäisen vappunsa jälkeen kaikissa insinöörimäisissä tapahtumissa. Violetti kahdeksankulmainen lakki, jossa on musta tupsu, näki päivänvalon ensimmäisen kerran 1960-luvulla ja on nyt noussut uudelleen koristamaan insinööriopiskelijoiden ja insinöörien päitä viimeisten vuosikymmenien aikana.
Tulevana syksynä insinööriopiskelijat kokoontuvat jo 20. perättäisenä vuotena juhlimaan Insinööriopiskelijapäiviä. Juhlapaikka on tänä vuonna Helsinki ja paikalle odotetaan tuhatpäin haalarikansaa juhlimaan insinöörimäisessä hengessä. Insinööriopiskelijapäivien lisäksi syksyllä opiskelijakulttuuriin tyypillisimmillään pääsee tutustumaan erilaisten bileiden muodossa. Esimerkiksi Tekujen perintönä useilla paikkakunnilla järjestetään Tursajaisia, joissa uudet opiskelijat kastetaan vanhempien vuosikurssien voimin.
Oma roolinsa insinöörikulttuurissa on lauluilla ja sitä varten Insinööriopiskelijaliitolla on Laulumatti, jonka uusi painos valmistuu lähiaikoina opettaen taas uudet insinööriopiskelijasukupolvet laulun saloihin. Lauluista varsinkin juomalauluja pääsee laulamaan varmimmin osallistumalla sitseille eli pöytäjuhlaan, jossa ruoan, juoman ja laulujen siivittämänä vietetään iltaa.
Vanha viisaus tietää kertoa, että opiskelija ilman oheistoimintaa on koulunkäyntiä. Vaikka valtaapitävät kannustavatkin nopeasti koulunpenkiltä työelämään, kannattaa välillä kuitenkin ottaa löysin rantein ja lähteä luokkakavereiden kanssa nauttimaan osansa opiskelijakulttuurista.
Teksti: Anu Kaasalainen, Insinööriliitto