– Mikään muu ei kiinnosta niin paljon kuin ilmastonmuutokseen vaikuttaminen, Maaria Laukkanen toteaa tyynesti. Häntä kiinnostaa ennen kaikkea energian säästäminen rakentamisessa.
Maaria Laukkanen teki insinöörityönsä rakennusten energiatehokkuuden parantamisen merkityksestä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Nyt hän toimii itse energiatehokkuuden ja ilmastonmuutoksen erikoisopettajana Metropoliassa.
Laukkanen on monessa mukana. Hän pääsi mukaan Ympäristökeskuksen tulevan synergiatalon suunnittelujoukkueeseen energia-asioita miettimään. Ekotehokas passiivitoimitalo tulee Viikin Tiedepuiston alueelle.
Kesäkuussa hän lähtee Espanjaan jännittämään, miten suomalaiset opiskelijat pärjäävät kilpailussa energiatehokkuuden kuninkuudesta. Aalto-yliopiston opiskelijat osallistuvat Solar Decathlon Europe 2010 -kilpailuun plusenergiakoetalo Luukulla. Luukkua ovat suunnitelleet opiskelijat kaikilta Aalto-yliopiston osa-alueilta. Arkkitehdit ja insinöörit, sisustajat ja talousihmiset jatkavat kilpailun jälkeenkin tuotteistamisen merkeissä.
– Vastaavaa käytännön tuotteistamista ja innovointia voisi hyvin olla meilläkin Metropoliassa, Laukkanen toivoo. Tietotaitoa olisi vastaavaan ja yleishenkenä ammattikorkeakoulussa on käytännönläheisyys. LVI-insinöörit, rakennusosasto ja ympäristöinsinöörit pitäisi saada läheisempään yhteistyöhön.
Syksyllä Laukkanen lähtee Belgiaan opettamaan energiaa säästävää rakentamista ja jatkaa opetustyötä Metropoliassa.
Energian säästämisessä valtava potentiaali
Maaria Laukkanen on huolissaan energian hukkakäytöstä. Energian säästämisessä löytyisi potentiaalia ainakin parin ydinvoimalan verran.
– Taloussähkön kulutus on kolminkertaistunut 1970-luvulta ja siellä piilee valtava energiansäästöpotentiaali. Jopa 10 prosenttia taloussähköenergiasta menee hukkaan elektroniikan standby-tilan ylläpitoon.
Laukkasen mukaan voitaisiin säästää 12 TWh sähköä vuodessa, jos suoralla sähköllä lämmitettävät rakennuksemme muutettaisiin uusiutuvilla energioilla lämpiäviksi. Tämä on lähes saman verran kuin kaksi Olkiluoto 2:ta tuottaa vuosittain.*
– Vielä kolmannen kakkosreaktorin verran voimme säästää, jos saamme nipistettyä 30 prosenttia kotitaloussähkön kulutuksesta.
– Taloautomaation, liiketunnistimien, energiaa säästävien kodinkoneiden ja valaistuksen avulla kotitaloussähkön kulutuksesta saataisiin varmaan nipistettyä 10 prosenttia. Energian hinta on Suomessa hyvin alhainen, joten sen verotusta voitaisiin nostaa uusiutuvan energiantuotannon tukemiseen.
Hyviä kulutusta seuraavia mittareita kaivattaisiin markkinoille pikaisesti. Nokian Smart Home -kokeilussa kännykkään sai reaaliaikaista tietoa energiankulutuksesta. Se laski sähkön käyttöä liki 30 prosenttia. Muitakin vastaavia kokemuksia on. Laukkasen mukaan kookkaat omakotitalot ovat erityisiä energiasyöppöjä. Ne pääsevät liian helposti energiatodistuksen A-luokkaan verrattuna paljon vähemmän kuluttaviin pienempiin asuntoihin.
Laukkanen esittää esimerkin: 520 neliömetrin omakotitalo, jossa on 4 makuuhuonetta ja jonka laskennallinen energiakulutus vuodessa on 78 000 kWh, pääsee A-luokkaan. Energiatodistuksen C-luokkaan joutuu samalla seinäratkaisulla ja pohjan muodolla 170 neliömetrin omakotitalo, jossa on saman verran makuuhuoneita ja energiankulutus on vain vajaa 30 000 kWh.
Hyvällä rakentamisella voidaan päästä jopa niin pitkälle, että rakennus pysyy lämpimänä ihmisistä ja laitteista tulevalla lämmöllä. Ilmanvaihto ja tiiviys kulkevat käsi kädessä. 0-energiataso on tavoitteena EU:ssa jo vuonna 2020.
Korjausrakentamisen merkitys
Korjausrakentamisella on Laukkasen mukaan suurempi merkitys energiatehokkuuden säästämiseksi kuin uudisrakentamisella. Mutta kaukolämpöverkossa olevien rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ei vähennä hiilidioksidipäästöjä.
– Kun sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa syntyvää kaukolämpöä ei tarvita kuten ennen, ainoa seuraus on voimalan hyötysuhteen huononeminen. Ilmakehään vapautuu enemmän hiilidioksidia hyödynnettyyn energiaan nähden.
Helsingin Energia on ottanut haasteen vastaa. Pääpolttoaineena käytetään jatkossa biomassaa ja biokaasua, joita saadaan omasta takaa toisin kuin kivihiiltä tai maakaasua.
– Näin me energiaomavaraistumme ja saamme samalla tuhansia uusia työpaikkoja, Laukkanen sanoo.
Uusiutuvalle energialle tarvittaisiin meilläkin takuuhinta. Syöttötariffilla on pystytty muissa Euroopan maissa lisäämään monipuolisesti uusiutuvaa energiaa kantaverkossa.
– Investointikustannukset esimerkiksi biokaasuvoimaloihin tai tuulivoimaloihin ovat ilman tariffia Suomessa ylivoimaiset. Meillä on 20 prosenttia halvempi sähkö kuin EU-maissa keskimäärin.
Puurakentaminen kunniaan
Laukkanen ihmettelee myös puurakentamisen huonoa suosiota Suomessa. Puuteollisuus on Suomessa edelleen sahalähtöistä ja kuutiot ovat sille tärkeitä. Kilpailukyky massatuotannossa ei kuitenkaan enää riitä. Nyt tarvitaan ”älypuuta”.
Muualla Euroopassa Ruotsin Växsjötä, Lontoota ja Pariisia myöten rakennetaan jopa yhdeksänkerroksisia puisia kerrostaloja. Meillä ongelmana ovat puurakentamisen suhteettoman tiukat palomääräykset. Ne pitäisi pikaisesti saada eurooppalaiselle tasolle.
* Lähteenä Energiateollisuuden Juha Naukkarisen eri sektorien sähkönkulutusta koskeva selvitys.
Teksti: Ilona Mäenpää
Kuva: Jarmo Teinilä
