Keväällä uutisoitiin tyttöjen innostuneen maalausja pintakäsittelyaloista niin paljon, ettei heikommalla keskiarvolla ammattikouluun pyrkiville pojille riitä paikkoja. Samalla kyseltiin huolestuneesti, miten käy miesten, kun naiset valtaavat kaksilahkeisten työpaikat.
Keskustelu on nurinkurista. Ikään kuin tietyt alat olisivat yhden sukupuolen omaisuutta. Pohjimmiltaan asiassa ei pitäisi edes olla kysymys miehistä tai naisista. Kyse on yksilöistä ja heidän valinnoistaan. Eikö tärkeintä ole se, että maalareiksi saadaan osaavia ja motivoituneita ihmisiä?
Eurooppalaisittain tarkasteltuna Suomen työmarkkinat ovat voimakkaasti sukupuolittuneet, segregoituneet. Meillä miehet ja naiset päätyvät usein eri sektoreille, eri aloille ja erilaisiin tehtäviin. Ammattijako on neljänneksi vahvin koko maanosassa. Käytännössä sukupuolen mukaan tehtävä ammatinvalinta näkyy etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä teknisillä aloilla: työpaikalla toinen sukupuoli on poikkeus. Syyt ovat muun muassa perinteisissä oletuksissa miesten ja naisten soveltuvuudesta eri tehtäviin.
Segregaation seurauksena työmarkkinat toimivat kankeasti. Lama on puraissut kipeimmin miesvaltaista teollisuutta ja rakentamista, minkä seurauksena pääosin toinen sukupuoli kärsii työttömyydestä. Vastaavasti Suomeen rekrytoidaan hoitohenkilökuntaa Aasiasta asti, kun kotimaista työvoimaa ei ole tarpeeksi. Ei tarvitse olla akateemikko ymmärtääkseen, ettei yhtälö ole kovin järkevä.
Siinä missä erilaisuus on tähän saakka ollut työmarkkinoita kangistava rakenne, tulevaisuudessa se on valjastettava voimavaraksi. Kyse on yhtä aikaa sekä yksilöiden valinnanvapauden että koko kansantalouden laajentamisesta. Huomisen työpaikoilla tieto ja luovuus nousevat entistä merkittävämmiksi valteiksi. Jos alalle rekrytoidaan pääsääntöisesti toista sukupuolta, jätetään hyödyntämättä puolen väestön tiedot, taidot, kokemus ja luovuus. Molempien sukupuolten näkökulma lisää esimerkiksi herkkyyttä erilaisten asiakkaiden tarpeille millä tahansa sektorilla, teknologiateollisuudesta sosiaalija terveyspalveluihin.
Euroopan komissio selvitti muutama vuosi sitten 495 kansainvälisen yrityksen tasa-arvotoimien vaikutuksia niiden tuottavuuteen. Neljä viidestä yrityksestä koki henkilöstörakenteen moninaistamisen vaikuttaneen myönteisesti liiketoimintaansa. Lisäksi sen koettiin viestivän myönteistä, modernia yrityskuvaa ja houkuttelevan parasta työvoimaa yritykseen. Organisaatiot pitivätkin moninaisuuden edistämisen tärkeimpänä etuna sitä, että se avasi uusia ovia osaavien ja motivoituneiden työntekijöiden markkinoille.
Segregaation purkamisen haaste kohdistuu ensinnäkin koulutuskentälle, jossa opetuksen sisältöihin, eri alojen houkuttelevuuteen, opinnonohjaukseen ja ammatinvalintaan on panostettava nykyistä sukupuolitietoisemmin. Toiseksi työpaikkojen on pohdittava henkilöstöpolitiikkaansa uudelleen. Uusi ns. Y-sukupolvi ei sitoudu organisaatioon, jossa perusteettomat sukupuolihierarkiat tai lasikatot nakertavat luovuutta ja työssä viihtymistä.
Globaali kilpailu korostaa perinteisten miehen ja naisen mallien ongelmallisuutta Suomessa. Kun vanhat veturialat väsyvät, tarvitaan yhtäältä uusia aloja niiden korvaajiksi sekä toisaalta uusia ajatuksia vanhojen sektoreiden kehittämiseksi. Suomen kokoisessa maassa lahjakkuuksia ja potentiaalia ei ole varaa hukata – ei varsinkaan turhien stereotypioiden alttarille.
Ari Hautaniemi, sosiologi (YTM)
Kirjoittaja työskentelee Lahden ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskuksen TASSU-hankkeessa. Projekti tähtää tasa-arvoisempaan työelämään edistämällä sukupuolivapaata alavalintaa ja kehittämällä sukupuolisensitiivistä ohjausta oppilaitoksissa.