Työmarkkinajärjestöt ovat tällä viikolla olleet johtavien poliitikkojen hampaissa. Kovistelun aloitti valtiovarainministeri Jutta Urpilainen SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Lahdessa sysäämällä työmarkkinajärjestöille keskeisen vastuun työllisyydestä.
Urpilaisen mukaan työmarkkinajärjestöjen on turha kuvitella säilyttävänsä arvostuksensa ja asemansa kansakunnan kaapin päällä, jos laaja tulosopimus syksyllä kariutuu. Urpilaisen vetoaminen tai uhkailu – millaiseksi sen nyt haluaa mieltää – on ymmärrettävä, sillä SDP on perinteisesti ollut laajojen tuloratkaisujen ystävä.
* * *
Monessa palkansaajajärjestössä Urpilaisen uhittelu sai kulmakarvat kohomaan. Kaikki keskusjärjestöt ja monet liittojohtajat ovat moneen kertaan – innokkaimmat lähes viikoittain – liputtaneet keskitetyn ratkaisun puolesta. Palkansaajapuolella onkin vaikea ymmärtää, millä ilveellä Urpilainen leimaa ay-liikkeen tulopolitiikan ja työllisyydenhoidon jarrumiehiksi.
Selityksen mukaan Urpilaisen uhittelu oli suunnattu Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n suuntaan, ei niinkään palkansaajajärjestöille. Kyse oli siis niin sanotusta piiloviestinnästä.
On selitys totta tai tarua, se ei arvosanaa paranna. Kansalaisten enemmistö mieltää työmarkkinajärjestöiksi nimenomaan palkansaajajärjestöt, ei niinkään työnantajia, joten jos kysymyksessä oli harkittu piiloviesti Etelärannan suuntaan, kiville meni.
* * *
Pääministeri Jyrki Katainen tuskin harrasti piiloviestintää, kun hän pari päivää myöhemmin lyttäsi työmarkkinajärjestöjä muutamaa piirua kovemmin sanoin. Kataisen mielestä työmarkkinajärjestöiltä voi aidosti kysyä, mikä on niiden rooli Suomen kehittäjä.
Pääministeri nosti esiin palkka- ja eläkeratkaisun asioina, joiden suhteen kaikki tietävät, mitä pitää tehdä, mutta kun saamattomat työmarkkinajärjestöt eivät vain halua. Kataisen mukaan valtaa pitää osata käyttää, jos sitä haluaa käyttää.
– Jos sitä ei halua käyttää, sitten se pitää antaa pois, hän jyrisi työmarkkinajärjestöille.
* * *
Ei millään pahalla, mutta Sieväsen mielestä Katainen ei juuri nyt ole aivan paras mahdollinen henkilö arvioimaan muiden yhteiskunnallisten toimijoiden toimeliaisuutta ja aikaansaannoksia.
Ainakaan jos on mediaan uskomista. Media on kuukausitolkulla lähes yhteen ääneen arvostellut Kataisen hallituksen kykyä tehdä päätöksiä.
Ehkä tämä onkin syy siihen, miksi ministerit ovat kääntäneet isoimmat tykkinsä työmarkkinajärjestöjen suuntaan sen, mitä keskinäiseltä nokittelultaan ehtivät. Kyllä se jotain pelastaa, jos edes työmarkkinapöydissä syntyy sopimus.
