Jos valtio ei aio hellitä ohjaustaan kuntaperustaisiin ammattikorkeakouluihin, sen pitäisi vastata ammattikorkeakoulujen tutkintojen rahoituksesta, jolloin yksittäiset kunnat, elinkeinoelämä ja muut osallistuisivat hankkeiden rahoittamiseen. Näin ehdottaa Suomen Kuntaliiton alkuvuodesta julkaisema selvitys.
Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriasioiden johtaja Anneli Kangasvierin mukaan kuntien rahoitusvastuuta perustellaan usein sillä, että kunnat työllistävät paljon ammattikorkeakoulusta valmistuneita.
– Silloin puhutaan kunnasta työnantajana ja siten tämän ajattelumallin mukaan kaikkien työnantajien pitäisi osallistua koulutuskustannuksiin, hän huomauttaa.
Valtio ohjaa ammattikorkeakouluja yliopistojen tapaan, vaikka kuntien rahoitusvastuu on kasvanut jatkuvasti. Tänä vuonna ammattikorkeakoulujen laskennalliset kustannukset ovat yli 800 miljoonaa euroa, joista kunnat rahoittavat 58 prosenttia.
Kuntien osuus on kerätty niiltä asukasluvun mukaan, ei opiskelijamäärän mukaan. Kaikki kunnat osallistuvat koulutuksen kustannuksiin, vaikka ne eivät olisi ylläpitäjinä tai osakkaina tai niistä ei olisi opiskelijoita ammattikorkeakouluissa.
– Ammattikorkeakoulujen valtion-ohjaus häivyttää yhteyden paikalliseen päätöksentekoon eli kuntiin, Kangasvieri korostaa. Hän on yksi kolmesta Kuntaliiton selvityksen tekijästä.
Ylläpitäjän tahtoa on vahvistettava
Selvitystyön mukaan kunnat asettavat tavoitteita ammattikorkeakouluille todella vähän. Parhaiten ammattikorkeakoulupolitiikka on otettu huomioon niiden kuntien strategioissa, jotka ylläpitävät oppilaitoksia. Yksi syy vaikutusmahdollisuuksien vähyyteen on valtion suuri rooli ohjauksessa.
– Kuntien on hyvä seurata budjetin lisäksi, millä tavalla paikallinen ammattikorkeakoulu kouluttaa niihin tehtäviin, mitä alueen työelämä tarvitsee.
Jotta kuntien ja kuntien elinkeino-politiikan kannalta tärkeät kehittämiskohteet löydetään, kuntien kannattaa hyödyntää ammattikorkeakoulujen kehittämis- ja tutkimustyötä.
– Niin vuorovaikutus alueen elinkeinoelämän kanssa tiivistyy ja myös opiskelijat voivat kokea sen hyödylliseksi.
Työelämäyhteys tärkeää verkoston rakentamisessa
Aluekehityksen tukeminen on ollut alusta asti ammattikorkeakoulukokeilun tärkeimpiä tehtäviä. Ammattikorkeakouluverkoston pohjan muodostivat 200 entistä opistotason oppilaitosta. Kunnalliset ylläpitäjät ovat karsineet verkostoa runsaasti.
– Kun lukee opetusministeriön suosituksia vaikkapa strategisesta kehittämisestä, niin kiusaa ajatus, että tämähän on ollut yhtä rakenteellista kehitystä ammattikorkeakoulujen perustamisesta lähtien, Kangasvieri huokaa.
Kangasvieri myöntää, että verkoston muutoksia tarvitaan edelleen ja muistuttaa, että Suomi on monimuotoinen maa. Jossakin osassa maata kaikki opetus voi olla keskittynyt yhdelle kampukselle, jossakin voi olla hajautuneina erillisiin toimipisteisiin. Vaihtoehdot on ratkaistava alueen elinkeinorakenteen pohjalta.
Ammattikorkeakoulut elävöittävät kuntia
Kaikki eivät työllisty koulutuspaikkakunnallaan. Aloille, joissa työvoiman tarve on pieni, ei ole mielekästä kouluttaa joka puolella maata. Mutta jos kaikki koulutuspisteet keskitetään, se kiihdyttää muuttoa kasvukeskuksiin.
Myös koulutuksen ennakointi on vaikeata. Kangasvieri huomauttaa, että ammattikorkeakoululle on iso asia muuttaa rakennettaan, jos koulutusohjelmat ovat rakennettu palvelemaan paikkakunnan isoa yritystä, joka muuttaakin ulkomaille tai tekee konkurssin. Hän perää julkista keskustelua laman jälkeisestä koulutustarpeesta ja elinkeinorakenteesta.
– Meillä voi olla aivan erilainen Suomi. Minkälainen, ei sitä varmaan kukaan osaa sanoa, mutta siihen pitää valmistautua.
Teksti: Kirsi Tamminen
Piirros: Markku Haapaniemi
