Työvoimapalveluja tuunaamassa

23.8.2017

Maan hallitus kokoontuu ensi viikolla budjettiriiheen päättämään, mihin julkisia varoja ensi vuonna käytetään. Talouden vire on merkittävästi parempi kuin vuosiin ja työllisyys näyttää hiljalleen kohenevan. Silti tarvitaan lisätoimia.

Työelämä muuttuu, työt irtoavat ajasta ja paikasta. Elinkeinorakenteen murros muovaa työmarkkinoita uusiksi. Työurat muistuttavat enemmän palasista muodostuvaa mosaiikkia kuin entisaikojen monoliittia, jossa samalla työnantajalla työskenneltiin työuran alusta loppuun.

Muutosvoimien puristuksessa on erityisesti julkinen työvoimahallinto. Siihen ovat koko lailla tyytymättömiä kaikki, työnhakijoista työnantajiin. Mikä siis neuvoksi?

Viime hallituskaudella TE-palveluihin tehtiin uudistus, jossa otettiin käyttöön palvelulinjat. Sipilän hallitus on satsannut työllisyys- ja yrityspalvelut yhdistäviin kasvupalveluihin, jotka ovat suunnitelmien mukaan siirtymässä maakunnille. Muutoksen tuulia on riittänyt, suunta sen sijaan on ollut hakusessa.

Hiljattain hallitus havahtui siihen, etteivät työttömät saa lähimainkaan riittävästi apua työvoimahallinnosta. Samaa kertoo mm. Insinööriliiton viime vuonna julkaisema työttömille jäsenille tehty kyselytutkimus.

Vastauksena tähän hallitus kehitti VM:n ja TEMin johdolla kolmen kuukauden välein työttömille tehtävät haastattelut ikään kuin uutena toimenpiteenä. Käytännössä TE-toimistoille myönnettiin lisäresursseja tehtävään, joka arkijärjen mukaan niille alun perin kuuluu: työttömien työllistymisen tukemiseen. 

Sitra julkaisi tällä viikolla oman ehdotuksensa edistyksellisemmän työn markkinan luomiseksi Suomeen. Toimiva työn markkina parantaisi työn ja tekijöiden kohtaantoa, lisäisi tuottavuutta ja hyödyntäisi tehokkaasti digitaalisia mahdollisuuksia. Tämä voisi Sitran mukaan tapahtua avoimesti työnhakijatietoa jakamalla. OmaData listaisi jokaisen koulutustaustan, työkokemuksen ja harrastuksista kertyneen osaamisen. Alustan tarjoaisi julkishallinto.

Kun kaikkien osaaminen ja kokemus olisivat kaikkien saatavilla, työ löytäisi tekijänsä kuin itsestään, Sitra maalailee. Lisäbuustia voisi Sitran mukaan löytyä esimerkiksi henkilökohtaisesta työnhakuun ja koulutukseen myönnettävästä budjetista.

Olen iloinen, että Sitrassa ja lukuisissa muissa tutkimuslaitoksissa ja järjestöissä tuotetaan analyysejä ja ehdotuksia työelämän muutoksessa mukana elämiseen. Silti en voi välttyä ajatukselta, ettei julkisen työvoimapalvelun laajentaminen välttämättä ole alkuunkaan oikea ratkaisu.

Sitran omien selvitysten mukaan jo nyt työnhakijoista kolme neljäsosaa löytää paikkansa muuten kuin työpaikkailmoitukseen vastaamalla. Samaan aikaan yhä harvempi työnantaja ilmoittaa avoimista työpaikoista työvoimahallintoon.

Meneillään olevissa työvoimapalvelujen uudistuksissa Insinööriliitto on muiden ammattiliittojen tavoin kantanut huolta työllistämisen laadusta ja työnhakijan oikeuksista. Myös maakuntamallin toimivuus ja tarpeellisuus työllisyyspolitiikassa herättää kysymyksiä. 

Hyvää hallituksen kasvupalvelukaavailuissa sen sijaan on ollut työllisyys- ja yrityspalveluiden tuominen yhdelle luukulle sekä monituottajamalli, jossa rekrytointiyritykset, kolmannen sektorin toimijat sekä ammattikunnan erityistarpeet tuntevat ja ymmärtävät ammattiliitot pääsevät tekemään työllisyystalkoissa oman osansa.

Insinööriliiton jäsenpalveluihin on jo pitkään kuulunut Työpaikkatori, jossa joka vuosi yli tuhat teknisen alan tehtävää hakee tekijäänsä. Jäsenille suunnatussa palvelussa hakijat ovat takuuvarmasti insinöörejä tai teknisen alan osaajia ja työpaikat nimenomaan heille tarkoitettuja. Sanomattakin on selvää, että ministeriön toiveista riippumatta Insinööriliitto ei ole ollut halukas liittämään omaa työpaikkapalveluansa julkishallinnon yhteiselle alustalle.

Muuttuvilla työmarkkinoilla tulee ymmärtää ja sallia työnhaun kanavien moninaisuus. Kaikkea työnhakua ei voi eikä pidä pakottaa viranomaistahon hallinnoimaksi. Sen sijaan julkishallinnon tulisi edistää työllisyyttä sallimalla omaehtoinen opiskelu, keräämällä työttömiä tukevat palvelut yhteen ja valvomalla, että työnvälitys ja työmarkkinat toimivat lakien ja sopimusten mukaan. 

Malttaisiko maan hallitus pohtia riihessään ratkaisuja näihin?

Jenni Karjalainen
Insinööriliiton johtava asiantuntija

Tuoreimmat artikkelit Näytä kaikki

Artikkelit 17.10.2017

Syyskuun alusta voimaan tullut ilmoitusvelvollisuus ehkäisee työn teettämistä ulkomaalaisella työvoimalla ja epäreiluilla työehdoilla.

Artikkelit 11.10.2017

Palkansaajat ja työantajat odottavat, että Euroopan unioni vaikuttaisi entistä enemmän talouteen ja työntekijöiden hyvinvointiin.

Artikkelit 22.9.2017

Okmetic valmistaa piikiekkoja, mihin ei ole Suomessa suoraan vastaavaa koulutusta. Siksi yritys kouluttaa työntekijänsä itse.

Insinööri–näköislehti Arkisto

Insinööri

6/2017
Näköislehti › PDF-tiedosto ›Lehtiarkisto › Ratkaisut kakuroon
ja Tiukkaan trioon ›

Seuraava numero
ilmestyy viikolla 44.