Terveisiä Ankkalinnasta

7.8.2013

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori epäili Hesarin kirjoituksessa heinäkuun alussa, etteivät paperi- ja teknologiateollisuuden työt palaa enää Aasiasta Suomeen. Toisinkin voi ajatella. Elektroniikan sopimusvalmistajat ovat siirtäneet takaisin tai korvanneet Aasiassa tehtyä tuotantoa Suomeen. Näin valaisinvalmistusta, teollisuuden tuotekehitystä ja jopa polkupyörien valmistusta on palannut Suomeen. Hienoa, sillä suomalainen Jopo on loistava kapine.

Paluumuuton syitä lienee useita. Työn laatu on varmasti yksi, kenties tärkein. Aikoinaan eräs vuorineuvos mainitsi, että sarjatuotannossa kappaleiden valmistus on Kiinassa kannattavaa, vaikka kymmenestä valmistuneesta neljä menisi roskiin verrattuna siihen, että Suomessa kaikki kymmenen ovat priimaa.

Enää ei ole niin. Joku on jo jopa lisännyt tuotekehitystä Suomessa. Syy lienee onnistuneiden ja susiksi osoittautuneiden projektien määrässä. Asiakkaat alkavat nopeasti kaikota, jos hukkaprosentti alkaa hipoa vuorineuvoksen neljääkymmentä.

Toinen merkittävä tekijä on kustannukset. Niin sanottu Lewisin käännekohta ei enää ole kaukana eräissä Aasian maissa, joita on totuttu kutsumaan halpamaiksi. Insinöörin palkka on Kiinassa noussut jopa 4 000–5 000 euroon. Miksi siis teettää työt toisella aikavyöhykkeellä, kun samalla rahalla saa seinän takaa vähintään saman tuloksen ja kaupan päälle vielä seuraa kahvitunnille.

Toimitusaika ja -varmuus eivät varmaan ole merkityksettömiä tekijöitä Suomeen paluussa. Toimitusvarmuuteen liittyvät olennaisesti joustavuus ja kyky nopeisiin muutoksiin. Jotkut kestokulutustuotteet tehdään nyt Suomessa, koska muun muassa kausivaihtelun tuomat väriversiot voidaan hallita paremmin. Samoin hallitaan ympäristön vaatimukset vaikkapa juuri maalauksessa.

Suomalainen kuluttaja myös arvostaa kotimaista. Muistan ajan, kun naapurin Kalle epäili rikkoontunutta tavaraa: ”Taitaa olla jaappanilainen”. No, se oli 60-luvulla se ja siitä on Nipponin saarilla menty isoja askelia eteenpäin.

Vielä muutama sana siitä laadusta. Joitain vuosia takaperin Vihtori Kosola (nimi muutettu) oli kyläyhdistyksen kanssa seuramatkalla Tallinnassa. Pojanpoika oli valitellut keväällä koulutodistusta näyttäessään paapalle, ettei englannin kieli oikein suju. Ratkaisu löytyi torimarketista, jossa Peeter myi dvd-levyjä.

Valikoimaa oli laidasta laitaan elokuvista hyötyohjelmiin. Olipa kielikurssejakin. Vihtori alkoi oitis tinkaamaan englannin kielikurssia edulliseen veljeskansahintaan. Kaupat tehtiin komeasta paketista, joka Peeterin mukaan sisälsi kolme Disney-teemaista oppijaksoa, ”Opi englantia Akun ja Mikin kanssa”.

Kotona pikku veijari avasi innoissaan paapan tuoman paketin. Ei ollut Peeter puhunut ostajalle potaskaa. Englannin lipun alta löytyivät levyt, joiden päällä luki englanniksi ”Learn English with Battery and Microphone”. 

Menkääs välillä uimaan, onnelliset lomalaiset.

Hannu Takala
Uuden Insinööriliiton asiamies

Tuoreimmat artikkelit Näytä kaikki

Artikkelit 17.10.2017

Syyskuun alusta voimaan tullut ilmoitusvelvollisuus ehkäisee työn teettämistä ulkomaalaisella työvoimalla ja epäreiluilla työehdoilla.

Artikkelit 11.10.2017

Palkansaajat ja työantajat odottavat, että Euroopan unioni vaikuttaisi entistä enemmän talouteen ja työntekijöiden hyvinvointiin.

Artikkelit 22.9.2017

Okmetic valmistaa piikiekkoja, mihin ei ole Suomessa suoraan vastaavaa koulutusta. Siksi yritys kouluttaa työntekijänsä itse.

Insinööri–näköislehti Arkisto

Insinööri

6/2017
Näköislehti › PDF-tiedosto ›Lehtiarkisto › Ratkaisut kakuroon
ja Tiukkaan trioon ›

Seuraava numero
ilmestyy viikolla 44.