Töitä ei pääse karkuun

18.9.2014

Tänään vietetään Kansallista etätyöpäivää. Itse asiassa on hassua, että vielä vuonna 2014 Suomen kaltaisessa tietotekniikan kärkimaassa on syytä pitää erillinen etätyöpäivä muistuttaaksemme etätyön mahdollisuudesta, sen eduista ja riskeistä.

Hyvässä työpaikassa jokainen työpäivä on mahdollinen etätyöpäivä. Jos yritys ja esimiehet ovat ajan tasalla ja kykenevät unohtamaan vanhanaikaiset johtamisoppinsa, työpaikan ulkopuolella tehtävään työhön suhtaudutaan samalla tavalla kuin konttorilla puurtamiseen.

Keskiverto suomalainen ei jää etätöihin laiskotellakseen. Olemme protestanttisen työetiikan ja -moraalin läpäisemä kansa, kyllä etätyöpäivän perustelut löytyvät vallan toisaalta. Joskus etätyöpäivä helpottaa arjen sujumista, toisinaan työtehtävä voi olla sellainen, että sen saa tehtyä nopeammin ja tehokkaammin työpaikan ulkopuolella. No, kyllähän te nämä jutut tiedätte.

Olen tehnyt etätöitä silloin tällöin ainakin kolmella eri työnantajalla. Tunnustan; aivan jokaisena päivänä en ole tehnyt normaalia seitsemän ja puolen tunnin työpanosta putkeen. Aamutoimet ovat voineet venyä normipäivää pidemmäksi, kaunis kevätsää on voinut houkuttaa tunnin kävelylle kesken työnteon. Ja jos oikein muistan, yhtenä päivänä taisin ottaa olohuoneen sohvalla puolen tunnin virkistävät iltapäivätorkut. Autonkin taisin kerran katsastaa…

Mutta työnantajakapitalistilla ei ole syytä huoleen, maksettuja palkkoja ei tarvitse tulla perimään takaisin. Etukäteen sovitut työtehtävät on aina tullut hoidettua päivän mittaan kohtuullisen säntillisesti. Syy on raadollinen; tiedän, että töitä ei koskaan pääse karkuun.

En ole kovin innokas etätyömahdollisuuden käyttäjä. Teen nykyään etätöitä oikeastaan vain silloin, kun lasken sen säästävän omaa ja työnantajan yhteistä aikaa. Jo pelkästään työmatkoihin kuluvan ajan välttäminen voi olla iso juttu tilanteessa, jossa töitä on paljon ja niiden tekemisellä kiire. Ja joskus vain tiedän jonkun työn valmistuvan nopeammin ja paremmin kotona kuin toimistolla.

Tarkemmin ajatellen taidan oikeastaan vältellä etätöitä. Minulle työpaikan sosiaaliset suhteet, toimiston käytävillä ja kahvihuoneessa jutustelu ja mahdollisuus kysyä kasvotusten mielipidettä tai neuvoa ovat niin arvokkaita, että raahaudun mieluummin sata kilometriä Pasilaan kuin jään hautomaan asioita yksinään kotiin.

Se, mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi kaikille. Joku toinen haluaa tehdä etäpäivän silloin tällöin, syystä tai toisesta. Ja hyvä niin; minulle se sopii, kunhan työt vain tulevat tehdyksi. Ja niitähän ei karkuun pääse.

Uskon, että jo kymmenen vuoden kuluttua hymyilemme tälle ihmeelliselle päivälle, joka on ristitty Kansalliseksi etätyöpäiväksi. Teemme etätöitä yhä enemmän, etätyöpäivästä ei enää tehdä suurta numeroa tarkkoine suunnitelmineen ja raportointeineen.

Olemme oppineet luottamaan, jos emme toisiimme niin ainakin protestanttisen työetiikan voimaan.

Jari Rauhamäki
Insinööri-lehden päätoimittaja
Insinööriliitto

Tuoreimmat artikkelit Näytä kaikki

Artikkelit 15.6.2017

Tunnetko keksintöjen historiaa? Suvivisan kymmenen kysymystä ajoittuvat itsenäisyyden ajan eri vuosikymmenille. Vastaa kysymyksiin ja osallistu kilpailuun.

Artikkelit 14.6.2017

Lappeenrannassa kokeillaan teknologiaa, jolla uusiutuva sähkö voidaan muuttaa kiinteään muotoon. Koelaitoksen kehityksessä on ollut mukana muun muassa Metropolia.

Artikkelit 13.6.2017

Verkkokaupan kasvu ja itsepalvelukassojen yleistyminen luovat tilausta insinööriosaamiselle. Kaupan liitto kannustaa tuotekehitykseen, jotta tulevaisuuden järjestelmät tilattaisiin Suomesta.

Insinööri–näköislehti Arkisto

Insinööri

4/2017
Näköislehti › PDF-tiedosto ›Lehtiarkisto › Ratkaisut kakuroon
ja Tiukkaan trioon ›

Seuraava numero
ilmestyy viikolla 34.