Palkasta kannattaa puhua

16.7.2013

Suomalaisilla työpaikoilla ei ole tapana paljon palkoista puhua. Muualla on toisin. Monessa maassa jo rekrytointi-ilmoituksesta käy ilmi tehtävään kaavailtu palkkataso. Meillä työkaverit pohtivat hiljaa mielessään, mahtaako kollega tienata paljonkin paremmin kuin minä.

Moni tyytyy siihen, mitä pomon yleensä vähemmän karttuisasta kädestä sattuu putoamaan. Monen tilipussin lisäpaino olisi paljon kevyempi ilman liittojen neuvottelemia yleiskorotuksia. Yleensä työuraansa aloittelevat nuoret jaksavat pitää palkka-asioitaan esillä, mutta kun työuraa karttuu kymmenkunta vuotta, alkaa into karista.

Voi olla, että moni on hakannut päätään seinään turhaan liian monta kertaa, eikä enää viitsi yrittää. Aivan liian moni ajattelee pomon kyllä huomaavan, kun vain hoitaa hommansa kunnolla. Kuinka moni tuntee piston sydämessään, kun asiaa ajatellessaan huomaa, ettei ole taloon tulon jälkeen palkastaan puhunut? Tai kun on saanut vastauksen, että ”nyt on vähän huonot ajat, katsotaan sitten myöhemmin” – ja sitä hetkeä ei koskaan tule. Kumma kyllä huonoinakin aikoina joidenkin palkat nousevat.

Palkoista puhumattomuus työpaikoilla saa aikaan sen, että esimiesten ei paljon tarvitse palkkatasoja pohtia. Jos palkat on porrastettu oikeudenmukaisesti, ei ole nokan koputtamista. Ihmiset kestävät hyvin sen, että palkat ovat erisuuruisia, kunhan siihen löytyy syy.

Nykytilanteessa ei niitä syitä paljon tarvitse pohtia. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että esimiesten palkkavaltuudet ovat usein aika heikot. Ainoaksi tehtäväksi voi jäädä palkankorotusehdotuksen vieminen eteenpäin omalle esimiehelleen.  Silti hyvään palkkapolitiikkaan kuuluu avoimuus, jokaisella on oikeus tietää oman palkkansa perusteet ja mitä hänen tulisi tehdä, jotta saisi palkkansa nostetuksi.

Jokaisessa työpaikassa on jonkinlainen palkkapolitiikka, riippumatta siitä onko sitä johonkin präntätty vai ei. Jokainen firma päättää ihan itse, haluaako profiloitua hyvänä palkanmaksajana vai onko henkilöstö pelkästään kuluerä, jonka tiheä vaihtuminen ei paljon tahtia haittaa.

Joissakin taloissa on käytössä jopa jonkinmoinen palkkausjärjestelmä. Usein se on harkiten ja ajan kanssa rakennettu. Valitettavan moni palkkausjärjestelmä on vähitellen repsahtanut, kun sen ylläpito tai siihen kuuluva henkilöiden ja tehtävien vaativuuksien ajan tasalla pito ei tunnu kenellekään kuuluvan. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tällainen laiminlyöty palkkausjärjestelmä on yhtä tyhjän kanssa.

UIL kerää tutkimustoimintansa avulla vuosittain tietoa käyvästä palkkatasosta. Jos siis haluat tietää onko oma palkkasi oikealla tasolla, ota yhteyttä tai käy jäsensivuilla käyttämässä Palkkanosturia. Eväitä palkankorotuksen pohtimisen tueksi löytyy palkkaneuvonnan alla olevasta Paranna palkkaasi-oppaasta.

Yhtään hullumpaa ei ole sekään, että työkavereiden kesken on sellaiset puhevälit, että palkoistakin voi jutella avoimesti. Silloin joutuu pomoporraskin oikeasti miettimään, ovatko talon palkkaerot oikeudenmukaisia vai jäänteitä joistain muinoin vallinneista tilanteista. Voivat jopa sitten osata kertoa perustelujakin sille, miksi kaveri tienaa enemmän kuin kollegansa.

Aila Tähtitanner
Uuden Insinööriliiton tutkimuspäällikkö

Tuoreimmat artikkelit Näytä kaikki

Artikkelit 19.7.2018

Yksi Suomen kalleimmista rakennushankkeista poikkeaa monella tavalla perinteisistä työmaista.

Artikkelit 28.6.2018

Nykyisten ELY-keskusten ja TE-toimistojen toimintojen järjestämisvastuu siirtyy maakunnille.

Artikkelit 25.6.2018

Sosiokratia eli itseohjautuva hallinto tekee hierarkiasta matalan. Työntekijät päättävät yhdessä yrityksen asioista.

Insinööri–näköislehti Arkisto

Insinööri

3/2018
Näköislehti › PDF-tiedosto ›Lehtiarkisto › Ratkaisut kakuroon
ja Tiukkaan trioon ›

Seuraava numero
ilmestyy viikolla 34.