Muistatko vielä aikaa, kun vakituinen työ ja elämänpituinen ura turvallisessa työyhteisössä oli luvassa lähes jokaiselle työntekijälle?
Muistatko aikaa, kun työvoiman sanottiin olevan yrityksen tärkein voimavara ja se usein myös osoitettiin teoissa? Eläkkeelle lähdettiin ylpeinä kiitosten saattelemina eikä kyyryssä takaoven kautta irtisanomislappu kourassa.
Sitten tulivat pätkätyöt, ulkoistamiset, tulosyksiköt ja projektit. Tehtaan piippujen kaatuessa työelämä pirstaloitui ja epävarmuudesta tuli peruskokemus. Rutiinien purkautuminen toi turvattomuuden myös pitkälle koulutettujen insinöörien työpaikoille.
Kaikesta muutoksesta huolimatta erityisesti nuoret insinöörit odottavat työnantajalta niitä samoja vanhoja asioita: mielekästä työtä, työnantajan sitoutumista ja vastuuta, työviihtyvyyttä sekä arvostusta. Myös työnantaja arvostaa edelleen tehokkuutta, sitoutumista, osaamista ja sen jatkuvaa kehittämistä.
Uusiutumisen ja jaksamisen edellytyksenä on omien taitojen jatkuva päivittäminen. Urasuunnittelu on mahdollista myös laman aikana.
Tutustu omaan itseesi! Mistä et luopuisi, mikä on palkitsevinta elämässä, millaisista rooleista nautit ja missä olet parhaimmillasi. Mieti, voisitko ja haluaisitko tehdä muita tehtäviä vaihteeksi! Tärkeintä on säilyttää usko siihen, että sinä osaat. Osaamistasi varmasti tarvitaan ja sitä myös arvostetaan.
Tässä lehdessä kaksi valmista ja kolme opiskelevaa insinööriä kertovat omista urasuunnitelmistaan. ”Toivon, että olisi rohkeutta tarttua tilaisuuteen, jos sellainen tulee eteen”, sanoo yksi haastatelluista.
